Kotimaa

Maailman kauneus on syytä nähdä, jotta sitä voisi puolustaa – ”jotkut asiat eivät ole neuvoteltavissa”

Ukrainan Suomen-suurlähettiläs Olga Dibrova toi Leville terveisiä toisenlaisesta todellisuudesta.

On jälleen eräs poikkeuksellisen nätti marraskuinen pakkaspäivä Levillä, sellainen, mikä saa miettimään onkohan tämä loppuelämän ensimmäinen vai viimeinen päivä, kun jotenkin tuntuu niin erityiseltä. Tällaisia päiviä tuntuu olevan Levillä usein, mikä tekee elämästä ihmeellistä.

Hotelli Panoraman isoista ikkunoista avautuu maalauksellinen lappilainen talvimaisema, mihin ei vain näköjään voi kyllästyä.

Hiihtohissit kuljettavat iloisia ihmisiä ylös, mistä he liukuvat lunta pitkin alas. Kaakaoon laitetaan vaahtokarkkeja ja snapsilaseja nostellaan. Elämä on helppoa, mukavaa ja kepeää.

Aivan eturinteen vieressä Aurora-tulevaisuustapahtumassa puhutaan sivistyksestä. Keskusteluja on lukuisia ja paneeleihin osallistuvat vieraat ovat nimekkäitä ja kyvykkäitä. Yleinen ilmapiiri on positiivinen ja rakentava. ”Onko tekoäly uhka demokratialle” -keskustelunkin pääviesti on, että onhan siinä toki uhkia, mutta ei tässä nyt mitään varsinaista hätää ole. Katsellaan rauhassa, mitä tuleman pitää, keskustelemalla tämäkin ratkeaa ja yhteisen säännöstön luominen on mahdollista.

Kaamoksesta tutun vaaleanpunaisen väriset lasit putoavat nopeasti silmiltä, kun alkaa ”Building stronger unity in Europe” -keskustelu, jossa Ukrainan Suomen-suurlähettiläs Olga Dibrova muistuttaa enemmän kuin aiheellisesti myös toisesta todellisuudesta yllättävänkin lähellä.

Siinä toisessa todellisuudessa puhuminen ei nyt auta.

– Ukraina kävi Venäjän kanssa vuosina 2014–22 200 neuvottelua, missä sovittiin 20 tulitauosta, mutta Venäjä petti ne kaikki. Dialogi on edelleen relevanttia luotettavien kumppaneiden kanssa, mutta jotkut asiat eivät ole neuvoteltavissa tässä maailmassa, Dibrova sanoo, ja hiljentää yleisön kuuntelemaan epämiellyttävää totuutta.

Dibrovakin näkee uuden keskusteluyhteyden luomisen tärkeänä, mutta helppoa se ei tule olemaan, jos edes mahdollista.

– Ihmisiä tapetaan koko ajan, joten meidän täytyy pysyä hereillä ja ymmärtää, että kaikki eivät ajattele kuin eurooppalaiset tai jaa samoja arvoja. Meidän täytyy puolustaa arvojamme, mikä tapahtuu nyt puolustuskykymme priorisoimalla. Yhdenkin neliökilometrin antaminen hyökkääjälle on liikaa.

Hyvä, hyvä, just niin. Maanpuolustushenki nousee väkisinkin pintaan. Myös keskusteluun osallistuva presidentti Tarja Halonen avaa tuntojaan Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.

– Se oli shokki myös muille eurooppalaisille, koska emme pitäneet tällaista isoa sotaa Euroopassa enää mahdollisena. Emme ajatelleet itseämme parempina, mutta edistyneempinä, sillä Euroopan historia on täynnä sotia. Nyt sota on jälleen varjo kaiken yllä.

On vaikea nähdä helppoa ratkaisua Venäjän aloittamaan hyökkäyssotaan. Jossain vaiheessa tulevaisuudessa tulee kuitenkin jälleen myös puhumisen aika, mutta sen aika ei ole nyt. Tällä hetkellä ratkaisua voidaan hakea vain aseellisesti, mikä on karua, mutta totta.

Keskustelu jatkuu sivistys-teemalla ja Ukrainan mahdollista EU-jäsenyyttä pohtiessa.

Tilaisuuden jälkeen suurlähettiläs Dibrova suostuu ilomielin spontaaniin haastatteluun.

Elämä Levin laskettelukeskuksessa ja Kiovassa on kovin erilaista.

– Ero näiden maailmojen välillä on suuri. Kaikki mitä ajattelemme ja teemme keskittyy siihen, että voitamme sodan, mutta me ukrainalaiset olemme myös positiiviseen ajatteluun taipuvaisia ihmisiä. Esimerkiksi jatkuvista hyökkäyksistä ja viime talven energiansaantiongelmista sekä Kiovan lähes totaalisesta pimeydestä huolimatta normaali elämä jatkui mahdollisuuksien rajoissa, sillä meitä ei voi valloittaa, Dibrova sanoo.

Minkälaista tukea Ukraina ja ukrainalaiset odottavat tavallisilta suomalaisilta ihmisiltä?

– Tavalliset suomalaiset voivat vakuuttaa päättäjänsä siitä, että Ukrainan tärkein tarve on puolustusjärjestelmät. Olemme erittäin kiitollisia jatkuvasta ja lähes kuukausittaisesta avusta sillä saralla. Pyydämme suomalaisia jatkamaan roolimallina Ukrainan tukemisessa. Suomessa järjestetään myös keskusteluja, konsertteja ja muutakin apua lähetetään Ukrainaan, mistä olemme kiitollisia. On tärkeää, että ajatus siitä pysyy kirkkaana, että Euroopan tulevaisuus ratkaistaan nyt Ukrainassa, Dibrova sanoo.

Suomalaisten myötätunto ja ymmärrys ukrainalaisia kohtaan johtuu ainakin osittain siitä, että myös me tiedämme jotain siitä, millaista on olla Venäjän rajanaapuri.

– On todistettu fakta, että historia toistaa itseään. Tapa millä Suomeen hyökättiin vuonna 1939 ja tapa millä Ukrainaan nyt hyökättiin osoittaa, että Stalinin pelikirja on edelleen käytössä tämän päivän Venäjän johdossa, Dibrova muistuttaa.

Dibrova uskoo, että Suomi osaa vastata riittävällä jämäkkyydellä Venäjän provokaatioihin Suomea kohtaan.

– Hallituksenne tekee tarvittavia toimia vastauksena niihin. Raja-asemien sulkeminen on siitä hyvä esimerkki.

Ukrainalaisen diplomaatin silmin katsottuna muun maailman on syytä tiukentaa pakotteita Venäjää kohtaan.

– Euroopan laajuisten sanktioiden on oltava paljon vahvempia, jotta Venäjän mahdollisuudet rahoittaa sotaansa kavenisivat. Venäjä on eristettävä täydellisesti, ei vain fyysisesti vaan myös taloudellisesti.

Lopuksi suurlähettiläs haluaa vielä näyttää aamulla lentokentällä ottamaansa kuvaa, kun auringonnousun värit olivat maagiset. Ensimmäistä kertaa Lapissa vieraileva Dibrova toivoo näkevänsä yhden yön vierailullaan myös revontulia. Niitä hänelle auliisti soisi.

Dibrova muistuttaa myös meitä hetkittäin pientä syyllisyyttä kaikesta ilosta, onnesta ja yltäkylläisyydestä tuntevia siitä, että ei hiihtäminen ja kauniista päivistä nauttiminen ole väärin, vaikka jossain muualla onkin juuri samalla hetkellä kärsimystä.

– Meidän täytyy pystyä näkemään myös maailman kauneus, sillä se antaa syyn puolustaa sitä.