Henrika rakensi Helsingissä elämän, josta oli aina haaveillut – sitten talvi Levillä sai katsomaan kaikkea uudella tavalla

Henrika Palinilla oli Helsingissä hyvä työ, koti ja elämäntyyli, josta hän oli haaveillut nuoresta asti. Silti jotain puuttui. Vastaus alkoi löytyä pohjoisesta ilmansuunnasta – ja lopulta Kittilästä tuli koti.

Ensimmäisinä Levin-talvina Henrika Palin ei voinut ymmärtää paikallisia, jotka tuskastelivat kauppojen ruuhkia.

– Ajattelin, että mistä te puhutte? Kaikki ovat lomalla ja iloisia, ja ympärillä on elämää.

Nyt suhtautuminen on hieman toinen. Kun töiden jälkeen pitäisi nopeasti piipahtaa ruokakaupassa ja parkkipaikka on täynnä ja kaupassa valtavat jonot, huomaa Palin ajattelevansa jo kuin paikallinen.

– Ystävien kanssa vitsaillaan, että olen kittiläläistynyt.

Matka siihen pisteeseen on ollut kaikkea muuta kuin suoraviivainen.

Helsingin Lauttasaaressa syntynyt ja kasvanut Palin varttui yrittäjäperheessä. Hänen isänsä perusti autokorjaamon ja rengasliikkeen vuonna 1992, samana vuonna kun Palin syntyi. Jo nuorena hän ”heitteli renkaita” perheyrityksessä.

Alun perin Palin lähti opiskelemaan lähihoitajaksi, mutta elämä muutti suunnitelmat. Äidin vakava ratsastusonnettomuus sai hänet keskeyttämään opinnot ja jäämään auttamaan sekä kotona että perheyrityksessä.

Vuosien myötä vastuuta tuli lisää. Samalla Palin huomasi haluavansa kehittää yritystä ja tehdä asioita uudella tavalla. Lopulta oli aika lähteä.

Seuraava työpaikka löytyi isännöinti- ja kiinteistöalalta myynnin parista, vaikka Palin ilmoitti työhaastattelussa suoraan, ettei ollut koskaan tehnyt myyntiä. Tuleva työnantaja oli eri mieltä.

Siitä alkoi ura myynnin, markkinoinnin, asiakkuuksien, tapahtumien ja liiketoiminnan kehittämisen parissa. Parhaimmillaan Palin vastasi kollegansa kanssa noin 1,5 miljoonan euron vuosittaisesta myynnistä.

Ulospäin moni asia oli juuri niin kuin piti.

– Olin rakentanut Lauttasaareen elämän, josta olin nuorena haaveillut. Oli hyvä palkka, uusi kerrostaloasunto ja työ, jossa sain tavata yritysjohtoa, osallistua suuriin tapahtumiin ja edustaa erilaisissa työtilaisuuksissa. Ja silti joku sisällä tuntui tyhjältä.

Vuonna 2020 työtahti pysähtyi kuin seinään.

Palin oli tottunut tekemään paljon ja täydellä sydämellä. Asiakkaista tuli ystäviä ja työpäivät venyivät iltoihin ja viikonloppuihin.

Ensin alkoivat muistikatkokset, päänsäryt ja itkuherkkyys. Lopulta keho ei enää suostunut yhteistyöhön.

Uupumisen jälkeen Palin vetäytyi suvun mökille Kuusamoon. Siellä, kynttilänvalossa paperin ja kynän kanssa, hän alkoi pohtia kysymyksiä, joille kiireisessä arjessa ei ollut jäänyt tilaa.

Mitä tekisin, jos rahaa ei tarvitsisi miettiä? Missä olen hyvä? Mistä työssäni oikeasti nautin?

Vastauksissa toistuivat yritysten kanssa työskentely, kehittäminen ja uuden ideointi. Myös pohjoinen ja luonto alkoivat vetää yhä voimakkaammin puoleensa.

Uupumisen jälkeen Palin palasi kuitenkin vanhaan työhönsä. Tuttu työympäristö tuntui turvalliselta paikalta opetella terveempää tapaa tehdä töitä. Jotain oli silti muuttunut. Hän alkoi pitää palautumisestaan aiempaa tarkemmin huolta ja vaihtoi lomarahansa lomapäiviksi.

Varsinainen käänne tuli korona-aikana, kun työt hoituivat Lauttasaaresta läppärillä ja sosiaalinen media täyttyi Lapin talvikuvista.

– Mietin, että miksi ihmeessä kökin täällä kerrostaloasunnossa yksin läppärini kanssa. Miksen voisi tehdä töitä jossain muualla?

Palin etsi netistä asuntoa Leviltä ja löysi samalla oululaisen naisen, joka etsi samaa. Entuudestaan tuntemattomat naiset päättivät muuttaa yhteen. Työnantajalle Palin ilmoitti, että viikon päästä olisi mahdollisuus lähteä lyhyelle etätyöjaksolle Lappiin.

Esihenkilö antoi luvan, mutta epäili samalla, palaisiko työntekijä enää takaisin.

Epäily ei ollut aivan tuulesta temmattu. Kun etätyöjakso alkoi olla lopuillaan, Palin ja hänen uusi kämppäkaverinsa etsivät jo kuumeisesti asuntoa loppukevääksi.

Paluu Helsinkiin tuntui talven jälkeen oudolta. Liikenteen melu ja ihmismäärä iskivät vasten kasvoja. Ruokakaupassakin maailma näytti yhtäkkiä erilaiselta.

– Menin isoon Prismaan ja mietin, että mihin me tarvitsemme tätä jogurttivalikoimaa. Olimme pärjänneet Levi-Marketin valikoimalla oikein hyvin koko talven.

Seuraavalle talvelle asunto oli haussa melkein heti.

Vähitellen myös työ alkoi siirtyä pohjoiseen. Palin teki etelän palkkatyön rinnalla kevytyrittäjänä markkinointia paikalliselle safaritoimijalle. Ensimmäisen asiakkaansa hän hankki itselleen varsin suoraviivaisesti.

– Kävelin toimistoon pullapussin kanssa ja sanoin, että pitäisikö meidän jutella.

Kuukauden kokeilusta syntyi yhteistyö, joka jatkuu edelleen.

Lopullinen päätös jäädä Kittilään syntyi myöhemmin, kun Palin tapasi nykyisen kumppaninsa Topin. Edessä oli valinta: palaisiko hän Helsinkiin ja kokeilisi etäsuhdetta vai rakentaisiko elämänsä pohjoiseen?

Muuttokuorma haettiin Helsingistä Kittilään.

Vanha työ kulki aluksi mukana, mutta muutamilla työmatkoilla Helsinkiin Palin huomasi, ettei vanha työelämä enää tuntunut omalta. Lopulta hän jätti hyvän palkan ja tutun työyhteisön ja toteutti vuosia mielessä kypsyneen haaveensa yrittäjyydestä.

Palin Performance tarjoaa yrityksille apua muun muassa myyntiin, markkinointiin, tapahtumiin ja liiketoiminnan kehittämiseen. Palin näkee etenkin pienissä matkailu- ja perheyrityksissä paljon osaamista, jota ulkopuolinen katse voi auttaa tuomaan paremmin esiin.

– Täällä on valtavasti aitoutta ja tietoa luonnosta ja paikallisesta kulttuurista. Sellaista ei voi hetkessä opetella.

Menin isoon Prismaan ja mietin, että mihin me tarvitsemme tätä jogurttivalikoimaa. Olimme pärjänneet Levi-Marketin valikoimalla oikein hyvin koko talven.

Kittilään muuttaminen tarkoitti myös ensimmäistä kokonaista kesää pohjoisessa. Kun tunturi hiljeni, Palin joutui hetken etsimään paikkaansa uudelleen.

Golfista löytyi kesäharrastus ja uusia tuttavuuksia. Yrittäjäystävien kanssa tehdään yhteisiä etätyöpäiviä, ja koripalloa Palin pelaa Sirkan koululla. Ympärille on muodostunut oma yhteisö.

Yhteen paikalliseen ilmiöön entisellä helsinkiläisellä oli silti kesällä totuttelemista.

– Joka kerta kun tulin ulkoa sisälle, päivittelin, että sääskiä on ihan hirveästi. Topi alkoi lopulta nauraa, että olet muuten sanonut tuon jo aika monta kertaa.

Nykyään sääskiltä suojaavampi pukeutuminen kuuluu jo automaattisesti Lapin kesään.

Ehkä kotiutumisesta kertoo juuri se, että pohjoinen ei enää ole pelkkiä lumisia maisemia ja lomatunnelmaa. Siihen kuuluvat myös pimeys, sesongin kiire, hiljainen kesä, sääsket – ja se täysi ruokakaupan parkkipaikka.