Kolumnit
Päätoimittajalta: Sana viikonvaihteeksi ja muita tärkeitä asioita
Sama maailma, lukemattoman monta todellisuutta. Silti olemme yhtä.
Levin kylällä nähdään jälleen mielenkiintoinen näytelmä, kun ristikulkue ja juhlakansa kohtaavat lauantai-illan pimeydessä.
Vaikka se saattaa helposti unohtua, niin pääsiäinen on kristillinen juhla. Itse asiassa kyseessä on kristinuskon tärkein juhla.
En ole uskonnollinen, tai jos olenkin, niin uskontoni on vähän sellainen oma kyhäelmä ja kokoelma aika monesta eri suunnasta.
Tunnistan ja tunnustan kuitenkin kristinuskon merkityksen suomalaisen yhteiskunnan kehityskulussa.
Opin jo kotona arvostamaan ja kunnioittamaan sellaista uskonnollisuutta, joka ei tuomitse tai tunne moraalista ylemmyyttä. Uskonnollisuutta, joka on lempeää, auttavaa ja suvaitsevaista, missä aidosti rakastetaan kaikkia lähimmäisiä, ja vielä kauimmaisiakin, vaikka he olisivatkin eri mieltä tai muuten ihan erilaisia.
Juuri samaa näin, koin ja aistin, kun vierailin Marian kappelissa, mikä taitaa sijaita juuri siellä missä sen kuuluukin sijaita, eli kaiken sykkeen keskellä. Olen varma, että Iso J nyökyttelee hyväksyvästi. Marian kappelista tarinaa tässä lehdessä.
Viime aikoina lähimmäs uskonnollista hurmosta olen päässyt tutustuessani skinnailuun. Minulla on halu huutaa koko maailmalle, että se on aivan valtavan mahtavaa hommaa, mitä kaikkien muidenkin kannattaisi kokeilla. Pysäyttelen nyt Levinraitilla ihmisiä, että haluatteko katsoa videoita, missä hiihdän ylämäkeä tosi hitaasti. Tästä teen tarinaa tuonnempana, väkisinkin.
Teimme myös raporttia sesonki- ja suosikkitoimittajamme Aapon maastohiihtokokeilusta. Ehkäpä voidaan jopa puhua paluusta suomalaiskansallisille juurille. Ai että, kun tervaskannon sydäntä lämmitti olla todistamassa, kun yleiseen tapaan nuorena maastohiihdon hyljännyt lumilautailija suoritti lopullisen aikuistumisriitin ja totesi maastohiihdon olevan ainakin ihan ok.
Rauhallista ja/tai railakasta pääsiäistä ihan jokaiselle, olipa uskontomme, uskomuksemme tai lajimme mikä tahansa. Pitkät pyhät kuuluvat kaikille.
Itse aion hiihtää niin korkealle kuin pääsen, sillä sieltä löydän itselleni temppelin, missä voi jopa kokea suoran yhteyden kaikkiin ja kaikkeen. Sitä kai meistä jokainen tavoittelee – keinolla millä tahansa.
