Paikallisuutiset

Kahvireen ääressä kerrotaan elämäntarinoita

Näky pysäyttää matkailijoita pitkäksi jonoksi Levin Marian kappelin vieressä, kellotornin alla. Pitkänhuiskea mies häärii moottorikelkan perään kiinnitetyn reen ääressä. Halkaistun sylinterin muotoisessa tulipesässä palaa puuta, ja ritilällä tulen yläpuolella varmistuu nuotiokahvia mutteripannuissa. Nuotiobaristana tunnetulla Stefan Wunderinkilla riittää tavallisena tammikuisena iltapäivänä tekemistä tasaiseen tahtiin.

Moni ohikulkija kuvaa ulkokahvilatoimintaa kiinnostuneena, mutta tilauksia tulee myös.

– Moni kuvaa, koska onhan tämä visuaalisuus tärkeä osa tätä hommaa. Ja kahvikin on hyvää, sanoo Wunderink.

Wunderink aloitti laadukkaan kahvin valmistamisen nuotiotulilla vuonna 2016. Uusin kahvireki valmistui 4,5 vuotta sitten. Aluksi ihmisillä kesti aikansa ymmärtää, mistä oikein on kyse.

– Kahvireen myötä ihmiset näkivät, mitä nuotiobarista tarkoittaa, sanoo Wunderink.

Kun Gordon Ramsay sitten vieraili ohjelmassaan Wunderinkin ja Riitta Raekallio-Wunderinkin luona Halipuu-yrityksen metsässä ja maisteli nuotiobaristan juomia, asiakasmäärät räjähtivät. Näkyvyyttä on riittänyt muutenkin, ja kansainvälinen media on tehnyt juttuja kahvin tekemisestä tulilla.

Lumisateisen yön jälkeen pakkanen kirii alle kymmenen asteeseen iltapäivän aikana. Sää vaikuttaa kahvireen asiakkaisiin ja myyntiin. Kylmä sää ei haittaa, mutta kovalla tuulella avotulen kanssa puuhaaminen ei Wunderinkin mukaan kannata.

– Paras lämpötila on -12–22 astetta pakkasta. Silloin ihmiset haluavat jotain lämmintä, mutta ei ole liian kuuma tai kylmä, kertoo Wunderink.

Kahvireen nuotioritilälle kertyy parhaimmillaan puolen tusinaa mutteripannullista kahvia tekeytymään.

– Välillä on vähän tilaongelmaa. Pannuja saa järjestellä, sanoo Wunderink ja nauraa.

Välillä on pienittävä puita, jotta tuli pysyy sopivana. Wunderink pohtii, että tarvitsisi mukana kuljetettavan hakkuupölkyn.

Toisinaan tämä on vähän kuin liikkuva terapiapiste

Toistaiseksi kahvireki toimii talvikaudella, koska reestä ei ole vielä kesäversiota.

– Olen miettinyt kesää, mutta reen kaltaista luontevaa ratkaisua en ole vielä keksinyt.

Jonossa kysellään kahvintekoprosessista monella kielellä. Yhtä ohi kävelevää matkailijaa Wunderink tervehtii hollanniksi, koska tunnistaa yhden sanan tervehdyksestä, että puhuja on Wunderinkin synnyinmaasta.

Hollannin lisäksi hän palvelee suomeksi, englanniksi, saksaksi ja ruotsiksi.

– Puhun vähän ranskaa ja myös yleisslaavia. Etenkin ruotsinkielisille on suuri yllätys, että heidän kieltään puhutaan täällä, nuotiobarista kertoo.

Jonoon ilmestyy Wunderinkin kollega, irlantilainen nainen, joka pitää kotimaassaan kahvilaa pakettiautossa. Pian nainen saa kahvin ja nyökyttelee hyväksyvästi.

Välillä ihmiset kertovat kahvireen ääressä koko elämäntarinansa.

– Toisinaan tämä on vähän kuin liikkuva terapiapiste, Wunderink sanoo.

Nykyisellään Wunderink pitää rekikahvilaa neljänä päivänä viikossa. Muuten hän työskentelee Halipuu-perheyrityksessä, jonka osa Nuotiobaristakin on. Nuotiokahvit kuuluvat moneen Halipuun ohjelmaan.

Koulutukseltaan Stefan Wunderink on sosiaaliohjaaja, ja hän on lisäksi tehnyt ravintolatöitä ja ohjelmapalvelutöitä. Wunderink pitää vilkkaista työpäivistään.

– Tämä on tosi hauska työ. On kiva nähdä, kun asiakkaat yllättyvät.

Kahvireki tarvitsee toisinaan myös huoltoa. Kahvireen valmisteluun ennen työpäivää kuluu myös aikaa, kun pavut pitää jauhaa etukäteen. Riitta Raekallio-Wunderink tekee valmiiksi vaahtokarkkeja. Stefan tekee polttopuut valmiiksi.

– Toisin kuin normaalissa kahvilassa, täällä ei tarvitse työpäivän aikana tiskata, vaan se hoidetaan kotona työpäivän jälkeen.

Toinenkin etu ulkoilmakahvilassa Wunderinkin mukaan on nykyisessä maailmanajassa. Lämmitysmaksuja ei tässä kahvilassa tule yrittäjälle.

Joitakin yllätyksiä perinteisiin kahviloihin tottuneille asiakkaille koituu olosuhteiden armoilla olemisesta. Kun asiakas maksaa käteiselle ja kaivaa taskussa kehoaan vasten lämmenneitä kolikoita ja laskee ne jäiselle pöydälle, kolikko sulaa jäähän kiinni hetkessä.