Ihmiset 

Kittilässä on aina heinäkuun lopussa takuuvarma hillasato

Kova hillastaja Mauri Tammela tietää 57 vuoden kokemuksella, että heinäkuun viimeisellä viikolla Kittilästä löytyy aina hillaa.

Luonnon helmassa Tepsassa kasvanut Mauri Tammela meni hillaan ensimmäisen kerran kymmenvuotiaana. Innostus hillasuolla käymiseen syttyi heti, ja tänä vuonna tuleekin 57 vuotta täyteen hillastelun parissa.

Into hillasuolla käymiseen kasvoi entisestään Tammelan alettua myymään marjoja. Rahaa kerättiin ensin mopoon ja myöhemmin autoon. Molemmat kulkupelit ostettiin hillarahoilla. Toinen seikka, mikä hillastamisesta pitämiseen vaikutti, oli se, kun Tammela huomasi olevan varsin näppärä hillan poimimisessa.

– Olen erikoistunut hillan poimintaan. Jokaisella sormen haaralla kun poimii, niin silloin sitä saa pari kolme kerralla eikä vaan yhtä. Ja molemmin käsin! Sitten, jos on oikein paljon hilloja niin kontaten, Tammela kertoo.

Aikoinaan innokas hillastaja harjoitteli jopa Ranuan hillanpoiminnan MM-kisoja varten. Kun Tammela oli muutaman kesän harjoitelleena valmiina kisaan, se lakkautettiin eikä hän ikinä päässyt kisailemaan. Varsinainen mestaruus jäi siis nappaamatta, vaikka mies kehuukin olevansa hyvä.

Niissä täytyy olla hede ja emi, ja ne ovat eri kukassa. Lisäksi pitäisi olla pölyttäjiä, mitä ei vielä hirveästi ole, kun on ollut niin viileää. Mauri Tammela

Tähän aikaan vuodesta suolla on vasta hillankukkia. Tammelan mukaan runsas kukkien määrä ei kuitenkaan takaa hyvää hillasatoa, sillä kukasta marjaksi kehittymisessä on vielä monta vaihetta välissä. Hillan kokoon vaikuttaa myös se, millaiselta suolta niitä poimii.

– Kukissa täytyy olla hede ja emi, jotta tulee marjoja, ja ne ovat eri kukassa. Lisäksi pitäisi olla pölyttäjiä, mitä ei vielä hirveästi ole, kun on ollut niin viileää.

Myös säät vaikuttavat vahvasti siihen, millainen hillasadosta minäkin vuonna tulee. Vuosien kokemuksella Tammela sanoo varmaa kuitenkin olevan, että Kittilässä heinäkuun viimeisellä viikolla on hillasato taattu. Työelämässä ollessaan kesälomat ajoitettiin noihin aikoihin juuri edellä mainitun syyn takia.

– Vaikka mitä töitä tein, niin aina oli loma heinäkuun viimeinen viikko. 57 vuotta mitä olen hillastanut, niin joka vuosi on Kittilästä saanut hilloja varmuudella silloin.

Luonnossa oleminen on Tammelalle ennemmin luonnon antimien hyödyntämistä kuin vapaa-ajan viettotapa. Luontoon mennään tekemään tai hakemaan jotain, mutta harvemmin vain oleilemaan.

– Oikeastaan luonto on semmoinen, kun täältä Kittilästä on kotoisin, niin sitä on oppinut oikealla tavalla hyödyntämään. Vaimo onkin moittinut, kun en meinaa lähteä huvikseen vain makkaranpaistoon, mies naurahtaa.

Hillojen lisäksi luonnosta poimitaan muita marjoja ja sieniä, joskin nämä ovat enemmän Tammelan vaimon erikoisalaa.

– Kyllä minä niissäkin vähän auttelen, mutta tämä hillastaminen on enemmän minun juttu. Ja metsästäminen.

Oikeastaan tää luonto on semmonen, kun täältä Kittilästä on kotoisin niin sitä on oppinut oikealla tavalla hyödyntämään. Mauri Tammela

Omasta maasta nousee perunat ja mustaviinimarjat, ja liha on usein itse metsästettyä hirveä. Kesäisin mökillä tulee myös kalasteltua, mutta ruuaksi silloinkin. Tammela pohtii hupikalastamisen vahingoittavan kaloja, vaikka moni ei tule sitä ajatelleeksi.

– Kyllä se koukku taitaa vammoja jättää siihen kalaan. Ja kuka se on sanonut, ettei se tunne kipua kala, kyllä se varmaan tuntee.

Lempipaikka luonnossa vaihtelee sen mukaan, mitä siellä on tekemässä. Hillastaessa se on avosuo, jossa käy tuuli, sillä silloin ei ole sääskiä.

Tammela pitää metsästäjätutkintokurssia Revontuli-Opistolla ja opettaa metsästyksestä myös yläkoulun valinnaisena aineena. Hän pohtiikin nuorten luonnossa olemisen olevan nykypäivänä enemmän siitä nauttimista ja rentoutumista.

– Kyllä ne varmaan luonnossa on, vaeltaa ja nauttii siitä luonnosta, mutta marjastajia on vähän nuorissa. Se ei ole varmaan kovin mukavaa hommaa, niin ei houkuttele.

Tammela myöntää itsekin, ettei se aina niin mukavaa ole. Hilla kypsyy kuumimpaan aikaan kesästä, joten poimiminen on raskasta. Mielenkiintoa kuitenkin ylläpitää marjojen laskeminen.

– Säilyy mielenkiinto, kun viime kerralla sain tuon verran ja nyt vähemmän tai pikkuisen enemmän, niin se innostaa.

Lähemä methän -juttusarjassa tapaamme luonnossa viihtyviä ihmisiä.