Kolumnit

Päätoimittajalta: Kaikille tilaa riittää, paitsi latujen vandaaleille

Levillä on riittänyt matkailijoita, kun ennätyslukemia ainakin sivuttiin.

Kun väkeä on yhä enemmän samassa paikassa, niin se vaatii meiltä kaikilta vähän enemmän ymmärrystä.

Joitakin asioita on kuitenkin tehtävä selväksi, ja rajoja on vedettävä. Haluankin puhua vakavasta asiasta eli latukävelystä. Tai oikeastaan olen kohdannut täällä jopa latukävelyä kauheampia tekoja, mutta palataan niihin ihan kohta.

Useiden latujen alussa on ihan selkeästi ja hyvin ilmaistu myös kuvin, että ladut ovat vain hiihtämistä varten, vaikka toki kylttejä voisi olla enemmänkin.

Selkeistä ohjeista ja jopa kielloista huolimatta laduilla on näkynyt töppösten jälkiä ja vastaan on tullut jos jonkinlaista suksetonta taivaltajaa.

Ulkomaiset turistit ovat ottaneet ystävällisen vinkin auliisti vastaan ja jatkaneet matkaansa opastettuina oikeilla väylillä. On täysin ymmärrettävää, jos toisenlaisesta kulttuurista saapuvat ihmiset eivät tällaista asiaa luonnostaan tiedä ja ladulle on päädytty jostain sellaisesta kohdasta, missä ei ole opasteita.

Vastaan on tullut myös toisenlaista suhtautumista, kun esimerkiksi täysin tekonsa kataluudesta tietoisena keskellä hiihtobaanaa lenkkeillyt oman elämänsä Kipketer ei ylpeänä noteerannut mitenkään tuomitsevaa mutrunaamaani, mikä on ainakin ladulla hyvin harvinainen näky. Onneksi varsinaiseen laturaivoon on vielä matkaa.

Paha siinä on oikein muutakaan tehdä kuin katsoa kieroon, vaikka kansalaispidätys ja sauvannauhoilla opastauluun häpeäpaaluun kiinnittäminenkin on käynyt mielessä pahimpien rikollisten kohdalla. Vaikka huligaanin askel oli kepeä, niin ihan niin ilmavasti hänkään ei edennyt etteikö keskelle uraa olisi jäänyt kuopat. Pahimmillaan baanat ovat näyttäneet osin siltä kuin siellä olisi järjestetty latukävelyn piirinmestaruuskisat.

Kuopissa päästään asian ytimeen. Kyse ei ole mustasukkaisesta “meidän maita” -ajattelusta tai muista periaatteellisista jutuista, vaan ihan puhtaasti turvallisuudesta. Jos ladulla tallustelee ihmisiä, niin erityisesti alamäessä on vaikea jarrutella. Esteettisen haitan lisäksi kuopat ovat myös turvallisuusuhka varsinkin kovaa hiihtäville.

Mutta nyt siihen pahimpaan osaan, minkä koin täällä järkytyksekseni ihan uutena asiana: Laduilla näkyy myös pyöräiljöitä!

Jos olosuhteet ovat suotuisat ja latupohjat kovat, niin matalilla rengaspaineilla voisi ajaa huoletta myös hiihtobaanalla ilman tuhoja, jos pysyttelisi poissa varsinaisilta latu-urilta.

Ainakin omat lasinilkkani olivat koetuksella, kun jotkut olivat ajaneet pehmeään latupohjaan syvät urat, mihin kapeat sukset tarttuivat helposti.

Älkää ymmärtäkö minua väärin, en vihaa pyöräilyä vaan pikemminkin päinvastoin. Ei ole ollut ihan yksi tai kaksi lauantaiaamua, kun olen nököttänyt sohvan reunalla, joskus olen kirjaimellisesti jopa heittänyt kolikolla, että hiihtämään vai pyöräilemään? Jos pyöräily on voittanut, niin olosuhteista riippuen seuraava vaihe on saattanut olla työvälineiden arvonta, sillä pyöräilyn alalajeja riittää. Laduilla pyöräily ei kuitenkaan ole sellainen.

Jos latukävely on lempilajisi, niin kannattaa kokeilla sitä lisäämällä alle sukset, sillä homma helpottuu kummasti ja kanssakulkijatkin ovat varmasti ystävällisempiä. Kesällä tilanne on toisenlainen.

Leviltä löytyy talvipyöräilyyn ja kävelyyn komeaa koneellisesti tehtyä baanaa, joten mahtavia reissuja sinne kaikille!

Janne Pussila, päätoimittaja