Urheilu

Hetta-Pallas on herkullinen mutta vaativa maastopyöräilykohde

Legendaarisella vaellusreitillä voi myös maastopyöräillä vaikka päiväretken verran.

Hetta-Pallas -vaellusreitistä voinee käyttää huoleti ilmaisua klassikko. Näkymät ovat hämmästyttävät ja reitti tarjoaa muutenkin täydellisen Lapin luontokokemuksen hyvillä taukopaikoilla ja vesipisteillä varusteltuna.

Hieman yli 50 kilometrin mittaisen reitin kävelemiseen päästä päähän kuluu suurimmalla osalla ihmisistä pari-kolme päivää.

Reitillä voi käväistä keskikohdan tuntumassa, jolloin vaikka nopeampi parinkympin herkullinen päiväpyrähdyskin onnistuu.

LeviNYTin yhden miehen testiryhmä ei jaksanut taaskaan kävellä, vaan otti alleen pyörälaukuin varustellun maastopyörän, joten laji oli trendikäs pyörävaellus.

Auto jäi parkkiin Hietajärven pysäköintialueelle Ounastien varrelle Raattaman ja Ketomellan välille, minne on noin tunnin automatka Leviltä. Pahakurun tunturireitti on 22 kilometrin mittainen rengasreitti, joka on ihan virallisesti myös maastopyöräreitti. Reitti on pääsääntöisesti aloittelijallekin soveltuvaa tasaista alustaa, vaikka kivikkoisempiakin kohtia löytyy. Nousumetrejä kertyy lähes 400, joten varsinkin luomuvoimin siinä on ihan poljettavaa.

Kuten tasapainoisessa ja rytmiltään luonnollisessa pyöräreitissä aina, niin myös Pahakurun kiekurassa alku on nousupanoitteista ja lopussa kuitataan tehdystä työstä palkkio kunnon alamäkiloimotuksilla.

Ensimmäiset kilometrit poljetaan leveää hiekkapohjaista uraa mäntykankaan halki noin kolmen kilometrin matka kauniille Hietajärvelle, mistä alkaa nousu kohti puurajaa, jonka lopussa myös jyrkkyys lisää haastetta. Noususta eteenpäin reitti on vuoroin sileää ja vuoroin kivistä.

Avotunturi aukeaa kuin huomaamatta.

Pahakurun autiotuvalle saavutaan loivaa alamäkeä ja pitkospuita pitkin. Tupa tarjoaa mainion taukopaikan ennen viimeistä etappia, mikä palaa takaisin Hietajärven kautta parkkipaikalle.

Tällä kertaa luvassa ei kuitenkaan ollut paluu vielä samalle illalle, vaan oma majoitus nousi pystyyn Pahakurun aitiotuvan viereen, mistä aukeni mykistävät tunturimaisemat Pallakselle.

Seuraavana aamuna laukut jäivät telttaan talteen ja luvassa oli kevyen pyörän kanssa kahville ajaminen, sillä Hetta-Pallas -reitin pohjoispuolen alkupäästä Pyhäkerolta löytyy kahvila.

Koko Hetta-Pallas -reitti on maastopyöräilykelpoinen, mutta paikoin hyvin haastava. Varsinkin Pallakselta Pahakurulle reitti on sellainen, että pyörää pitää väkisinkin taluttaa ja kantaa vähän väliä. Jotkut saattavat tykätä sellaisestakin, mikä ei ole lainkaan väärin.

Pahakurulta pohjoiseen reitti on kuitenkin huomattavasti pyöräiltävämpi. Reitti on toki välillä kivikkoinen, mutta kuitenkin 95-prosenttisesti ajettavissa. Jalkautumaan joutuu vain harvoin, jos omaa jonkin verran maastopyöräilykokemusta. Reitti on haastava myös siksi, että nousuja riittää.

Pahakuru-Pyhäkero-Pahakuru -kahviretki oli noin 37 kilometriä pitkä, missä nousumetrejä kertyi noin 1200. Onneksi alamäkiäkin oli kuin ihmeen kaupalla täsmälleen saman verran, joten kivikoissa sai ryttyytellä tai löytää puhtaita ajolinjoja alas pitkiä pätkiä ihan kunnolla.

Pyhäkeron ylityksessä ennen ja jälkeen kahvien riitti herkuteltavaa neljän kilometrin mittaisissa nousuissa ja laskuissa.

On täysin mahdollista, että mistään maastopyöreitiltä Suomesta ei löydy komeampia maisemia. Tämä ei ole lopullinen totuus, vaan etsinnät jatkuvat.

Kaikki peukut ylös. Uusinta on luvassa heti, kun värit vaihtuvat.