Urheilu
Alppihiihtolegendat aloittivat jälleen uuden kauden intoa täynnä – Kalle Palander oli ensimmäisenä parkkiksella ja Tanja Poutiainen-Rinne opettelee uutta hyppyreissä
Kun Levin 60-vuotisjuhlakausi avattiin perjantaina 6. lokakuuta, oli ensimmäisten laskijoiden joukossa kaksi Suomen menestyksekkäintä alppihiihtäjää.
Pujottelun maailmanmestari ja maailmancupin voittaja Kalle Palander oli niin täpinöissään, että hän kertoi olleensa ensimmäinen eturinteen parkkipaikalla.
– Tuli ihan nuoruusvuodet mieleen, kun ajoin tuohon parkkikselle tunti ennen hissiavausta. Nähtävästi 46-vuotiaskin voi edelleen tulla ekana rinteeseen.
Video: Janne Pussila
Oli jopa hämmästyttävää todistaa, miten kaiken nähneet ja kokeneet alppihiihtolegendat Kalle Palander ja Tanja Poutiainen-Rinne olivat niin silmin nähden iloa ja intoa täynnä kauden ensimmäisistä laskuista. Ehkäpä juuri tuo edelleen elossa oleva kipinä on se, mikä on osaltaan tehnyt heistä mestareita.
Maailmancupin voittaja ja moninkertainen arvokisamitalisti Tanja Poutiainen-Rinne oli yhtä hymyä eturinteellä, kun alla oli kauden ensimmäinen lasku.
– Aina se sellainen hyvä carving-käännös tuntuu hyvältä uudelleen ja uudelleen. Kun välineet ja olosuhteet ovat kunnossa, niin tämä on kyllä tosi kiva harrastus. Huomenna tulee perhe ja lapsetkin pääsee mäkeen, mitä he ovat innolla odottaneet, niin sitten tämä on vielä tuplasti kivempaa, kun pääsee seuraamaan lasten iloa.
Muun muassa lumensäilöntäfirmassa ja kommenttaattorina työskentelevä Palander kertoo, että hän yrittää laskea niin paljon kuin mahdollista.
– Viime vuonna kävin pari kertaa radallakin paripujottelua laskemassa ja muutaman mukamas-kisan vetämässä, mutta kyllä se kuitenkin aika vähiin jää, muun muassa junnukisoissa esilaskijana nähty Palander sanoo.
Vaikka laskukerrat ovat vähäisemmät, niin sama into löytyy aina, kun mestari laittaa monot jalkaan.
– Kun takaside napsahtaa kiinni, niin päässäkin napsahtaa jotakin, joten kyllä se siellä edelleen on. Sitten kun lähtee laskemaan niin huomaa, että ei ole enää sitä fysiikkaa ja voimaa. Taito periaatteessa olisi, mutta joka kerta, kun menee käännöksiin niin huomaa, että paukut ei riitä ja pitää rauhoittaa.
Levillä kilpaillaan tammikuussa mastersien maailmancup-kisa, minne Palanderkin on kutsuttu, mutta tällaiseen kilpailuun hän ei enää lähde.
– Kyllä minä olen kisat kisannut, en minä jaksa enää lähteä oikeasti riehumaan. Esilaskijaksi lupauduin ja olen Uotilan Samin huoltomiehenä.
Poutiainen-Rinne laskee nykyään monilla eri tavoilla, osin seurastakin riippuen.
– Tykkään välillä ottaa vauhdikkaampia käännöksiä, mutta ei minun tarvi mitään syöksylaskua päästä laskemaan. Sellaista hyvää vauhdikasta käännöstä on mukava vetää. Meillä on 7-vuotiaat kaksoset ja tosi paljon tulee laskettua heidän ehdoillaan junnuparkissa ja metsäreiteillä.
Poutiainen-Rinne kertoo, että hän on opetellut lasten perässä hyppyreissä uusia juttuja suksilla.
– Pikkuhyppyreistä tulee mentyä, mikä on ollut itselleni uutta opeteltavaa. Koko ajan se hyppiminen ja miten ilmassa ollaan on luontevampaa. Toki alppihiihdossakin piti osata olla ilmassa suksilla, mutta se on erilaista. Esimerkiksi suurpujottelussa pyritään kaikki kummut joustamaan ettei mentäisi ilmaan, mutta nyt parkissa on tarkoituskin hypätä ja lähteä ilmaan. Koko ajan sitä ilmaa uskaltaa ottaa alle vähän enemmän.
