Urheilu

Riskejä on, mutta ne tiedostetaan

Severi Silvander vei Big Air -kisan voiton kotirinteessään.

Kun laskijan ja rinteen väliin jää metrikaupalla ilmaa, puhutaan väkisinkin ääriurheilusta.

Levi South Parkissa laskettiin viime viikonloppuna Fearless Finns Freeski Tourin päätöskilpailu. Suksilla laskettavassa kisassa oli lajeina Big Air ja Slopestyle.

Lauantaina Slopestylessä neljänneksi sijoittunut kittiläläinen Severi Silvander näytti sunnuntaina isännän elkein, että kenen mailla täällä ollaan voittamalla pro-sarjan Big Airin.

– Kotirinne on kotirinne. Täällä tulee treenattua aina kun vain ehtii, joku 3-4 kertaa viikossa, Silvander sanoi.

Kohta 16-vuotias Silvander venyi kisatilanteessa parhaimpaansa tekemällä viimeisellä hypyllään jotain, mitä ei ole tehnyt koskaan aikaisemmin edes kisatilanteen ulkopuolella.

Kaksi ensimmäistä hyppyä Silvander pelasi varman päälle. Kahden kierroksen jälkeen tilanne oli niin tasainen, että kolmannella yrityksellä piti ylittää itsensä, mikäli halusi voittaa.

– Vikalle roundille pistin kaiken peliin ja tein tempun mitä en ollut ennen tehnyt. Ländäsin switch tuplakorkki 14 mutella, mikä riitti voittoon. Oli kyllä tiukka kisa ja hyviä vastustajia, joten mukava oli voittaa, Silvander sanoi kisan jälkeen.

Silvander on laskenut “koko ikänsä”, mutta parkkia hän alkoi laskea kunnolla kolme-neljä vuotta sitten.

Silvander on voittanut kolmesti SM-kultaa rookie-sarjassa. Nuorten MM-kisoissa hän sijoittui kymmenenneksi finaalin nuorimpana laskijana.

Silvander käyttää luonnollisesti Levin vielä jäljellä olevat laskupäivät hyväkseen. Kausi päättyy kotirinteessä Lappi Cupin kisaan 6. toukokuuta.

Lähitulevaisuuskin näyttää laskupainotteiselta.

– Lähden Kuusamoon lukioon parkkipuolelle. Niiden kanssa tulee varmasti reissattua kisoissa ympäri Eurooppaa.

Vaikka matka on vielä pitkä, niin näillä näytöillä Silvander haaveilee täysin realistisesti ammattilaisuudesta.

– Isoimmissa kisoissa on rahapalkintoja ja sponsorit päälle, joten kyllä tällä hyvin elää voisi. Kunhan nyt vain laskee menemään ja katsoo mihin elämä vie.

Tavoite on selvä.

– Päästä niin huipulle kuin vain pystyy eli olla paras.

Tottumattoman silmään varsinkin Big Air näyttää hurjalta touhulta, sillä hyppyri on iso ja ilmaa on todellakin paljon alla.

Rovaniemeläinen Antti Körkkö oli hyppyrin vieressä jännittämässä poikansa Joel Körkön suorituksia, joka oli ensimmäistä kertaa pro-sarjan kisassa.

Isä on itsekin laskenut paljon ja hyppyrit ovat tuttuja. Siitä huolimatta 14-vuotiaan pojan siirtyminen yhä isompiin hyppyreihin on välillä vähän hirvittänyt.

– Kun on seurannut pojan kehitystä, niin jännitys on helpottanut. Hän tietää oman tasonsa ja osaa kaatua kyllä oikein, jos temppu on menossa pieleen. Nämä ovat tämän homman ammattilaisia.

Levi on tuttu paikka niin isälle kuin pojallekin.

– Poika käy täällä lähes joka viikonloppu. Täällä on hyvät olosuhteet treenata ja hyvä porukka ympärillä, mikä on tärkeintä.

Joel Körkkö jäi täpärästi neljänneksi, mikä kirpaisi nuorta laskijaa. Isä oli suoritukseen ja yhteiseen päivään enemmän kuin tyytyväinen.

– Eka hyppy meni tosin hyvin, mitä poika tuulettikin. Hyvä kokemus ja isälle hieno päivä. Nyt päästään vähän muutenkin laskemaan, Antti Körkkö sanoi kisan jälkeen.

Joskus riskit konkretisoituvat

Teemu Tyykilä seurasi sunnuntain Big Air -kisaa käsi kantositeessä. Edellisen päivän Slopestylesissä kaikki ei mennyt suunnitellusti, joten kivun lisäksi siedettävänä oli jännitys, mitä tuleva magneettikuvaus paljastaa.

– Arviointivirhe vauhdin suhteen. Kuvittelin isolla nokalla, että mulla oli liian vähän vauhtia ja lähdin pyörimään aika nopeasti. Ilmassa tajusin, että nyt mennään pitkälle ja tulin ländiin sivuttain alas ja kaaduin kyljen päälle. Olkapäässä tapahtui jotain.

Haverista ei voi syyttää puitteitakaan, sillä Tyykilä on itse ollut niitä rakentamassa. Arki pyöriikin lähes täysin laskemisen ympärillä.

– Olen tässä parkilla yöt töissä huoltamassa ja pitämässä olosuhteita kunnossa. Päivät lasken ja valmennan junioreita.

Vähänkään vauhdikkaampien lajien harrastajat ovat tottuneet puntaroimaan, mikä on sopiva kivan ja vaarallisen suhde.

– Moneen vuoteen ei ollut sattunut mitään suurempia. Onhan se riski aina olemassa. Kun huono tuuri ja virheet ynnäytyy, niin joskus käy näin. Minkäpä sille mahtaa.

26-vuotias Tyykilä on laskenut parikymmentä vuotta.

– Freestylen parissa focus on ollut kymmenen vuotta. Tähänkin kauteen tulee varmaan lähemmäs sata laskupäivää täällä.

Laskeminen kiehtoo joka päivä, sillä uuden oppiminen pitää homman tuoreena.

– Jatkuva kehittyminen innostaa, vaikka en tässä lajissa ole enää ihan nuorimmasta päästä. Parhaimmillaan saattaa viikoittain huomata oppivansa uutta ja kehittymään.

Tyykilälle kisaaminen ei ole ikänä ollut tärkeintä.

– Enemmän kiinnostaa oma laskeminen ja laskuvideoiden teko. Kun nyt oon Levillä asustellut kolmisen vuotta, niin täällä olen kerran kauteen käynyt kotikisassa.

Tyykilä muutti Leville Turusta, missä korkeuserot ja laskuolosuhteet ovat hyvin erilaiset.

– Etelässä laskukausi oli niin lyhyt ja märkä, että muutin tänne. Todella hyvin olen viihtynyt.

Elämäntapalaskija elättelee vielä toiveita, että kauden voisi päättää suksilla.

– Kolme viikkoa olisi vielä kautta jäljellä. Odotellaan vielä magneettikuvauksen tuloksia. Saa nähdä, miten käy.