Poronhoitajan tie yksinyrittäjäksi vei kriisien ja koronan läpi – ”Silloin ajattelin, että jos en pärjää, niin eläimet on laitettava pois”

Kun elämä koetteli, poronhoitaja Janita Kenttälä ei luovuttanut, vaan piti kiinni unelmastaan. Sitkeys ja rakkaus työhön käänsivät lopulta kriisit voitoiksi sekä alkukappaleeksi uudelle luvulle elämässä.

Vuosi sitten kittiläläinen Janita Kenttälä seisoi yksin uuden elämänvaiheen kynnyksellä. Hän oli eronnut, ostanut ex-puolisonsa osuuden yhteisestä ohjelmapalveluyrityksestä ja edessä häämötti uusi talvisesonki ilman työntekijöitä ja turvaverkkoa.

Elämä tuntui jatkuvalta selviytymistaistelulta ja monet yhteistyökumppanit kyseenalaistivat hänen kykyään jatkaa yksinyrittäjänä.

– Silloin ajattelin, että jos en pärjää, niin eläimet on laitettava pois. Oli siis vain pakko pärjätä.

Kun Kenttälä oli vielä kouluikäinen, hän haaveili jo poronhoitajan ammatista. Hänen isällään oli poroja, samoin kuten tämän isällä ja monella sukupolvella sitä ennen. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut ottavan pienikokoisen tytön haaveita tosissaan.

Koulussa opettajat varoittelivat, että perinteinen poronhoito olisi liian vaativaa työtä, josta olisi työlästä saada elanto. Edes Kenttälän isä ei uskonut tytön olevan ammatinvalintansa suhteen vakavissaan.

– Isä myi kaiken porotöissä tarvittavan kaluston jo silloin, kun olin vielä teini. Eihän hän ajatellut, että jäisin tänne matkailuyrittäjäksi. Nykyään hän on isoin tukeni ja kannustajani tähän hommaan, Kenttälä sanoo.

Kenttälä ja hänen silloinen puolisonsa perustivat yrityksensä loppuvuodesta 2019. Se ehti pyöriä vain muutaman kuukauden ennen kuin korona pysäytti matkailun.

– Onnistuimme lykkäämään yrityslainojen maksua kaksi vuotta. Kaikki valtiolta saadut yritystuet kuluivat elämiseen ja eläinten ruokkimiseen, Kenttälä muistelee.

Pikku hiljaa tilanne alkoi normalisoitua ja matkailijat palasivat Lappiin. Kenttälä ja hänen puolisonsa tekivät töitä tauotta, jotta lainalyhennykset saatiin maksettua joka kuukausi.

Kaksi vuotta koronapandemian jälkeen yrityksen tilanne alkoi näyttää valoisammalta, mutta sen sijaan parisuhde oli alkanut rakoilla ja lopulta koitti ero.

Vaikka vastoinkäymiset tuntuivat seuraavan toistaan, Kenttälä ei ollut valmis antamaan periksi.

– Ajattelin, että asioilla on tapana järjestyä, hän toteaa.

Nyt takana on ensimmäinen talvisesonki yksinyrittäjänä ja Kenttälä on huomannut pärjäävänsä. Se on tuonut itseluottamusta sekä uskoa tulevaan. Myös tuleva talvi näyttää varausten puolesta hyvältä.

– Nyt on hyvä tilanne, kun on asiakkaita, maailman tilanne on ok ja saa rahaa säästöön. Lainojakaan ei ole enää kuin muutama lyhennys mönkijästä ja kelkasta, sitten se oli siinä.

Talveksi Kenttälä palkkaa kolmesta neljään työntekijää asiakastyöhön. Hänen ohjelmapalveluyrityksensä Eanan Levi Tours keskittyy elämysten luomiseen Lapissa ja tarjoaa porosafareiden lisäksi revontuliretkiä, lumikenkäilyä ja pilkkimistä. Lisäksi yhteistyökumppanina on huskykennel, jonka kautta järjestyvät koiravaljakkoajelut.

Nyt on hyvä tilanne, kun on asiakkaita, maailman tilanne on ok ja saa rahaa säästöön. Lainojakaan ei ole kuin muutama lyhennys mönkijästä ja kelkasta, sitten se oli siinä.

Vaikka tulevaisuus näyttää kaikin puolin valoisalta ja monet ovat kannustaneet Kenttälää laajentamaan yritystoimintaansa, hän empii silti. Korona-ajan vaikeudet ovat vielä liian tuoreessa muistissa, eikä hän ole valmis ottamaan taas velkaa.

– Jos olisi vaikka autoja tai koneita, ne olisi helppo myydä pois, mutta eläinten kanssa on toisin. Olen kouluttanut ja kasvattanut ajoporojani nyt seitsemän vuotta, enkä halua menettää sitä, minkä olen saavuttanut.

Loka-marraskuusta maaliskuuhun Kenttälä on kiireinen oman yrityksensä pyörittämisessä. Talvisesongin loputtua on aikaa hieman hengähtää ja suunnitella tulevaa, kunnes loppukeväästä alkavat porotyöt.

– Jos on myöhäinen kevät, porot vasotetaan aitaan ja tehdään siellä vasoille korvamerkit. Mutta jos lumi sulaa aikaisin, porot löysätään metsään ja sitten pidetään kesäleikko [vasojen korvamerkintä].

Kesällä Kenttälä pyrkii lepäämään mahdollisimman paljon. Aitauksessa olevien ajoporojen ruokinta-automaatit täytetään vain kerran viikossa, joten lehtikerppujen teon lisäksi porohommatkaan eivät juuri työllistä.

Elo-syyskuussa on aika ryhtyä huoltotöihin ja korjaamaan aitoja. Töitä riittää myös Kuivasalmen paliskunnassa, johon Kenttälä kuuluu.

– Palkisen puolella aletaan valmistelemaan poroerotuskautta ja kun se alkaa, aikaa kuluu sitten etossa poroja kokoamassa, Kenttälä kertoo.

Elämä ei kuitenkaan pyöri enää pelkän työnteon ympärillä. Kun Kenttälä viime syksynä haki työntekijää, ilmoitukseen vastasi maatilalla kasvanut Manu, joka oli valmis paiskimaan pitkiä työpäiviä hänen rinnallaan. Aikaa kului myös nuotiolla istuen ja rupatellen, ja asiat johtivat toiseen.

Nyt Kenttälä tuntee olevansa oikeassa paikassa. Hän saa tehdä työtä porojensa kanssa ja elättää sillä itsensä. Enää ei ole epäilystäkään, etteikö hänen elämäntapavalintansa olisi ollut oikea.