Parkourissa mennään hauskuus edellä: ”Tavoite on, että jokainen pääsee yhteyteen sisäisen lapsensa kanssa”
Levi Wellness Clubin parkourtunneilla hypitään, kaadutaan ja nauretaan. Laji sopii ihan kaikille, eikä aiempaa kokemusta tarvita – vain halu liikkua ja haastaa itseään.
Muistatko vielä, miltä tuntui lapsena kiivetä aidan yli, hyppiä kiveltä toiselle tai roikkua puun oksasta? Monella meistä näistä leikeistä on vierähtänyt jo vuosia, mutta taidot eivät ole kadonneet minnekään. Ne ovat vain vähän ruosteessa.
Näin vakuuttaa parkourohjaaja ja lajia pitkään harrastanut Valtteri Luoma-aho, joka vetää viikoittaisia parkourtunteja Levi Wellness Clubilla. Alkusyksystä käynnistyneillä tunneilla on oma ryhmä aikuisille ja senioreille sekä kaksi ryhmää lapsille, 7–8-vuotiaille ja 9–12-vuotiaille.
Lasten tunneilla tärkeintä on monipuolinen liike, ei tekniikka. Aikuisten kanssa taas pohditaan, miten liikkeet tehdään turvallisesti, kuitenkaan hauskuudesta tinkimättä.
– Parkourissa mennään hauskuus edellä. Tavoite on, että jokainen pääsee jälleen yhteyteen sisäisen lapsensa kanssa, Luoma-aho kuvailee.
Aikuisten parkourtunnit ovat herättäneet mukavasti kiinnostusta, ja yksi uusista harrastajista on Mia Id, joka päätti kokeilla lajia haastaakseen itseään.
– Mietin pitkään, tulenko tunnille. Ajattelin, että kaikki muut ovat ihan superhyviä ja minä olen se ainoa, joka ei osaa mitään. Mutta Valtteri on tosi kannustava ja tsemppaa kaikkia, hän kertoo.
Ensimmäisestä tunnista jäi mieleen hyvä ilmapiiri ja se, ettei kenenkään tarvinnut ottaa itseään liian vakavasti.
– Naurettiin paljon ja oli ihan okei, vaikka ei aina pysynyt rytmissä. Jokainen teki oman tason mukaan ja haastoi itseään sen verran kuin tuntui hyvältä, Id jatkaa.
Luoma-aho korostaa, että parkour sopii kaikille, koska tekeminen skaalautuu helposti. Samalla tunnilla joku voi harjoitella voltteja, kun toinen ylittää estettä ensimmäistä kertaa.
– Kaiken pystyy pilkkomaan niin moneen osaan ja tasoon, että kaikki pysyvät tunneilla mukana. Kaikki suoritukset ovat myös samanarvoisia, hän sanoo.
Pariisin esikaupungeissa 1980-luvulla kehitetty parkour oli alun perin puhtaasti fysiikkaharjoitteluun keskittyvä treenimuoto, jossa pyrittiin liikkumaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti paikasta toiseen. Myöhemmin vaikutteita on otettu muun muassa tanssista ja akrobatiasta.
– Jossain vaiheessa tärkeintä oli hyppiä korkealta ja tehdä hurjia juttuja. Sitten haluttiin olla nopeita ja teknisiä. Nykyään laji on tosi monipuolinen ja eri tyylisuuntia voi yhdistellä vapaasti, Luoma-aho kertoo.
Yhteistä niille kaikille on kuitenkin se, että parkour kehittää tehokkaasti kehonhallintaa, tasapainoa ja liikkuvuutta. Se toimii loistavasti myös kuntosaliharjoittelun rinnalla.
– Usein parkourin harrastajat käyvät salilla saadakseen lisää voimaa liikkeisiin, mutta hyödyt toimivat molemmin päin, ja myös kuntosalilla treenaavat hyötyvät koordinaatioharjoittelusta ja lihasten monipuolisemmasta käyttämisestä.
Vaikka harjoittelussa mennään hauskuus edellä, sen hyödyt ulottuvat arkeen asti. Tunneilla harjoitellaan muun muassa kaatumistekniikoita, joista on iso apu talviliukkailla.
– Kun turvallista kaatumista harjoittelee tarpeeksi, se jää takaraivoon. Liukastuminen ei sitten yllätä niin pahasti.
Parkourin yksi parhaista puolista Luoma-ahon mukaan on se, että tekeminen ei lopu koskaan kesken, eivätkä välineetkään ole ehdoton edellytys.
– Olen vetänyt tunnin, jossa hypittiin tarkkuushyppyjä maahan piirretyille viivoille. Tai on ollut yksi kaide, jonka päällä on tasapainoiltu ja hypitty sen yli eri tekniikoilla, hän kertoo.
Parkourin voi aloittaa missä ja milloin vain. Yksi tapa on lähteä ulos ja kokeilla kiivetä oman piha-aidan yli tai hypätä kivelle.
– Kun sen tekee pitkästä aikaa, muistaa taas, miten kivaa se on. Samalla alkaa luottaa kehoonsa uudelleen ja huomaa, mihin kaikkeen se pystyy.
