Paikallisuutiset

Kun Hannu Levinheimo aloitti rinneyhtiössä, Levin ladut kunnostettiin moottorikelkoilla

Hannu Levinheimo jäi eläkkeelle Levi Ski Resortin reittivastaavan tehtävästä 38 vuoden uran jälkeen. Jouko Majava jatkaa hänen työtään.

”Se työ, mikä tehdään maastossa, ei ole älyttömästi muuttunut, vaikka koneet tietenkin ovat, mutta se on enemmänkin hienosäätöä”, Hannu Levinheimo (vasemmalla) sanoo. Hän jäi marraskuun alussa eläkkeelle rinneyhtiö Levi Ski Resortin reittivastaavan tehtävästä työskenneltyään yhtiössä 38 vuotta. Myös hänen seuraajallaan Jouko Majavalla on pitkä kokemus yhtiön palveluksessa. Kuva: Mari Palomaa

Hannu Levinheimo jäi marraskuun alussa eläkkeelle mutta piipahtaa yhä silloin tällöin kahvilla entisellä työpaikallaan rinneyhtiössä. 38 vuodessa tietotaitoa ehti karttua, ja Levinheimo on luvannut seuraajalleen, että jos kysyttävää tulee, yhteyttä voi edelleen ottaa.

– Mutta yöllä ei enää kestä soittaa, Levinheimon entinen alainen ja uusi reittivastaava Jouko Majava nauraa.

Levinheimon vastuulle kuuluivat yhtiössä talvireittien hoidon lisäksi myös lumetukseen liittyvä lisärakentaminen ja lumen valmistaminen sekä kaluston korjaus, ja hän myöntää, että öisinkin on tullut työtehtävien vuoksi valvottua. Viime vuosina siihen ei tosin ole ollut enää tarvetta.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Ennen kun tuli esimerkiksi lumetusvikoja, ne oli pakko korjata yöllä. Nyt kalusto on niin valtava, ettei kaikki mene seis, vaikka mitä tapahtuu, hän sanoo.

Esimerkiksi sähkökatkon tullessa automaattinen lumetuskalusto tyhjentää itse itsensä vedestä eikä jäädy.

Kun Levinheimo vuonna 1985 aloitti työnsä silloisilla Levin Hisseillä, hissirakentaminen oli voimallisesti vasta alkamassa ja latuja ja kelkkareittejä kunnostettiin moottorikelkoilla. Ensimmäinen latukone rinneyhtiöön hankittiin vuotta myöhemmin.

– Kylä on siitä kasvanut hirmuisesti. Tänä päivänä matkailu ei ole enää puuhastelua vaan matkailuteollisuutta, hän sanoo.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Tänä päivänä matkailu ei ole enää puuhastelua vaan matkailuteollisuutta. Hannu Levinheimo

Myös Majava on ehtinyt tehdä rinneyhtiössä yli 20-vuotisen työrupeaman. Hän on koulutukseltaan metsäteknikko ja päätyi aikanaan hisseille, kun oman alan töitä ei löytynyt. Alussa hän kuljetti latukonetta, mutta pikkuhiljaa mukaan tuli lumetus, ja jossain vaiheessa hän siirtyi latupuolelta kelkkareittipuolelle.

Levinheimon vastuut siirtyivät Majavalle korjauspuolta lukuun ottamatta.

– Vakituisen henkilökunnan vaihtuvuus on todella pientä. Omina töinä tehdään paljon. Ajatus on saada pidettyä ammattiporukka kasassa, ettei se kesän aikana katoa jonnekin muualle. Jos peli aina lähtisi nollasta, kyllä menisi vaikeaksi. Tämä on jo niin isoa toimintaa, Levinheimo sanoo.

Kesäisin reittipuolen väki toteuttaa lumetusjärjestelmien laajentamisrakentamista ja lumetusjärjestelmien kunnostamista. Aikaa vie myös tykkikaluston huolto. Lumitykkejä on yhtiössä lähes 400.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Työntekijöitä reittipuolella on sesonkina yhdeksästä kymmeneen, ja myös kausityöntekijät ovat olleet pitkään samoja. Koko yhtiö työllistää enimmillään yhteensä kolmisensataa henkilöä.

Yleisesti ottaen on hyvä jäätalvi, mutta semmoista ongelmaa reiteillä on, että purot ja joet jäätyivät tulvaveteen. On ollut paikkoja, joissa on vain viisi senttiä jäätä. Jääkomo kun jää roikkumaan ilmaan, eihän siihen voi tulla lisää jäätä, kun vesi on paennut alta. Hannu Levinheimo

Levinheimon ja Majavan vahdinvaihto päästiin toteuttamaan historiallisen hyvissä olosuhteissa. Säilölumilatu avattiin aiotusti 6. lokakuuta, ja luonnonlumilatujakin päästiin hoitamaan koneellisesti pian sen jälkeen. Virallisesti ensimmäiset luonnonlumiladut avattiin 7. marraskuuta, eikä niitä ole tarvinnut tykittää. Myös rinnepuolella kaikki on mennyt enemmän kuin toivotusti.

– Joskus on käynyt niinkin, että lumetus on päässyt alkamaan vasta marraskuun puolivälissä, ja sitten on saattanut tulla vielä kahden viikon vesisadejakso. Tämä on ollut unelmalähtö. Kun pelit on käynnistetty, ne eivät ole sammuneet kuin maailmancupin aikana kisojen takia, Levinheimo sanoo.

Latujen hoito on paljon muutakin kuin latukoneella ajoa, Majava muistuttaa. Vesistön ylityksiä esimerkiksi saatetaan joutua niin sanotusti poljettamaan moottorikelkoilla ja jäädyttämään joskus useitakin viikkoja ennen kuin ne päästään ajamaan latukoneella.

Tänä päivänä ei voi enää ostaa semmoisia uusia koneita, jotka mahtuisivat tunneleista, ja kun tulee koneen vaihtamisen aika, se on arvoitus, mitä tehdään. Hannu Levinheimo
Levin ladut hoidetaan talvikaudella joka päivä kolmella latukoneella. Kuva: Mari Palomaa

Levin ladut hoidetaan talvikaudella joka päivä kolmella latukoneella. Latupohjia on noin 150 kilometriä, ja jokaisen latukoneen mittariin kertyy kilometrejä päivittäin satakunta.

– Ladut ovat sisäkkäin ja päällekkäin, ja päällekkäin ajamista tulee, Levinheimo selittää.

Reitit ajetaan kahteen kertaan, jotta latupohjalle saadaan latu molempiin laitoihin ja jotta luistelulle jää tarpeeksi tilaa.

Kahta latua yhtäaikaa tekevä latukone ei mahtuisi vanhoista alikulkutunneleista, joista suuri osa on niin pieniä, että nykyisetkin koneet mahtuvat niistä vain juuri ja juuri, kun lumipeite pidetään tarpeeksi ohuena. Tällaisia alikulkutunneleita on Levinheimon laskujen mukaan Levillä 12.

– Tänä päivänä ei voi enää ostaa semmoisia uusia koneita, jotka mahtuisivat tunneleista, ja kun tulee koneen vaihtamisen aika, se on arvoitus, mitä tehdään, hän sanoo.

Myös kelkkareittien tunnelit ovat käyneet nykykoneille ahtaiksi. Kahdesta tunnelista koneet eivät mahdu enää ollenkaan, mutta nämä tunnelit ovat niin lähellä keskustaa, että ne voidaan käydä hoitamassa erikseen pienemmällä kalustolla.

”Jos verrataan vaikka maatalous- tai maansiirtopuolelle, nämä ovat äärimmäisen vikaherkkiä koneita. Näissä on kovat tehot painoon verrattuna, ja rakenne joutuu lujille. Painavammaksi niitä ei voi tehdä, kun ne on tehty lumelle”, Hannu Levinheimo toteaa rinne- ja reittikalustosta. Kalusto saatiin lämpimiin tiloihin, kun uusi Service Point -huoltohalli Etelärinteillä otettiin käyttöön vuosi sitten tammikuussa. Kuvassa myös nykyinen reittivastaava Jouko Majava. Kuva: Mari Palomaa

Ensimmäiset latukoneet käynnistyvät Levillä tähän aikaan vuodesta noin seitsemän aikaan aamulla. Kevätpuolella hoitotöihin lähdetään kelistä riippuen jo viiden kuuden aikaan. Aluksi ajetaan lähireitit.

– Jos kovin sataa lunta, ei sinne hyövytä lähteä yöllä. Ladut ovat muuten siihen mennessä jo kiinni, kun ihmiset lähtevät liikkeelle, Majava sanoo.

– Ja myöhään keväällä jos ilma on käynyt plussan puolella, ladut ovat jääkiitoratoja, jos ne tehdään liian aikaisin, Levinheimo jatkaa.

Kunta vastaa talvireittien rakentamisesta ja merkitsemisestä, ja rinneyhtiö hoitaa niitä sopimuksen perusteella. Nykyinen viisivuotinen sopimus päättyy ensi vuoden lopussa. Urakkaan kuuluvat Levin ladut sekä kirkonkylän suuntaan kulkeva latu Karinnokkaan saakka.

Kirkonkylän latu on Levinheimon ja Majavan mukaan nykyisellä linjauksella ongelmallinen. Se ylittää Nälkäjärven sekä kahdesti Ounasjoen, ja se saadaan siksi yleensä auki vasta loppukeväästä. He toivovat – sekä hiihtäjien että latuhoidon puolesta – että reitti linjattaisiin uudestaan niin, ettei vesistön ylityksiä ole.

Kirkonkylän ladut kunta hoitaa omana työnään.

Jos kovin sataa lunta, ei sinne hyövytä lähteä yöllä. Ladut ovat muuten siihen mennessä jo kiinni, kun ihmiset lähtevät liikkeelle. Jouko Majava

Latujen teon kannalta ideaali talvi ei olisi omakotitaloasujan mieleen. Silloin lunta sataisi tasaisesti pikkuhiljaa, esimerkiksi kolme senttiä joka päivä.

– Silloin tulisi koneella aina hieno jälki, ja koneet pääsisivät helpommalla, kun ei tarvitsisi jäätä piiskata joka aamu, Levinheimo sanoo.

– Keväällä jos on pitkiä taukoja satamisessa, lumi alkaa muuttua ryyniksi. Siitä ei ole hyvä tehdä latua, eikä se ole hyvä hiihtäjälle.

Latujen hoitoa voi nykään seurata reaaliajassa ja ilmaiseksi internetissä osoitteessa infogis.fi/levi. Ensimmäiset seurantajärjestelmät Leville saatiin Levinheimon ja Majavan muistin mukaan 2000-luvun taitteessa. Ladun varrella oli niin sanottuja checkpointeja, joissa hoidettu latuosuus kuitattiin gps-puhelimella.

Palautetta reittien hoidosta on tullut hiihtäjämäärään verrattuna Levinheimon mielestä vuosien aikana vähän. Positiivista palautetta antavat lähinnä ulkomaalaiset.

Olen ajanut kelkalla niin hirvittävän määrän, ettei rälläämisajaminen kiinnosta. Se liittyy muihin harrastuksiin, esimerkiksi pilkillä kulkemiseen, ja sitä on nyt tässä tarkoitus lisätä merkittävästi. Hannu Levinheimo

Muiden vastuidensa ohella Levinheimo osallistui viimeiseen saakka myös latujen ja kelkkareittien hoitoon. Hän huolehti viime vuosina esimerkiksi keskikylän reiteistä, tunturin ylityksistä, porosiltojen sillanalusten puhdistuksista ja liittymien ylityksistä.

Eläkepäivillään hän aikoo siirtyä teloilta pyörien päälle. Lapset ja lastenlapset asuvat muualla, ja nyt vierailuille on entistä enemmän aikaa.

Moottorikelkkakin kotoa kyllä löytyy.

– Olen ajanut kelkalla niin hirvittävän määrän, ettei rälläämisajaminen kiinnosta. Se liittyy muihin harrastuksiin, esimerkiksi pilkillä kulkemiseen, ja sitä on nyt tässä tarkoitus lisätä merkittävästi, hän sanoo.

Ilmoita asiavirheestä