Issikkavaellus vie keskelle Lapin luontoa ja yötöntä yötä

Levillä toimiva islanninhevostalli Lapin Saaga tarjoaa ratsastusvaelluksia ympäri vuoden. Lempeä issikka vie ratsastajansa hiljaisille metsäpoluille, yöttömän yön valoon ja tunturien rauhaan.

Hevosroduista yksi on ylitse muiden, ainakin jos Hannele Keskitalolta kysytään. Hän on pyörittänyt Levillä sijaitsevaa islanninhevostallia, Lapin Saagaa, jo yli kaksi vuosikymmentä. Nykyisin pihapiirissä tallustelee 25 issikkaa, joista neljä on tuotu Leville suoraan Islannista asti.

– Islanninhevonen on lempeä ja huumorintajuinen hevosrotu. Ne ovat helposti lähestyttäviä ja koska ne ovat pienikokoisia, niiden selkään on matalampi kynnys kavuta. Ja ovathan ne hurmaavan näköisiä, Keskitalo kuvailee.

Hän itse päätyi hevosten pariin tyttärensä hevosharrastuksen kautta. Kun tämä alkoi ratsastamaan, Keskitalo oli monesti mukana kentän vierellä katsomassa. Ratsuina oli entisiä ravihevosia, jotka Keskitalon silmissä näyttivät valtavilta.

– Minä ajattelin, että herranen aika, mitä jos se lapsi tippuu sieltä. Sitten tuli ajatus, että pitäisikö laittaa oma hevonen, hän kertoo.

Seuraavaksi perhe olikin matkalla Rautalammille ostamaan islanninhevosta. Omistaja oli kuitenkin niin hyvä myyntimies, että takaisin matkustettiinkin kahden issikan, Irpan ja Jöran, kanssa.

Keskitalon mukaan mies oli sanonut, että yksinäinen issikka olisi onneton ja saanut siten ostajien päät kääntymään.

– Näin jälkeenpäin on kuitenkin todettu, että hänen sanansa olivat täysin totta.

Keskitalon perheessä on aina oltu yrittäjähenkisiä. Kun kylän lapset alkoivat kysellä, saisivatko ratsastaa Irpalla ja Jöralla, alkoi ajatus omasta tallista kypsyä.

– Päätimme laittaa lisää hevosia ja siitä se toiminta on pikkuhiljaa on kasvanut.

Lapin Saaga tarjoaa ratsastusretkiä ympäri vuoden. Hevosten kanssa lähdetään aina maastoon, eikä kenttätunteja ole tarjolla ollenkaan. Ratsastusretkien pituudet vaihtelevat tunnista kuuteen tuntiin. Kesällä suunnataan Sirkan kylän länsipuolella kulkeville metsäisille reiteille: hiekkateille ja metsäpoluille.

Islanninhevonen on lempeä ja huumorintajuinen hevosrotu. Ne ovat helposti lähestyttäviä ja koska ne ovat pienikokoisia, niiden selkään on matalampi kynnys kavuta.

Kesäaikaan tarjolla on myös yöttömän yön vaelluksia, jolloin hevosten selkään noustaan iltayhdeksältä. Varauskalenterissa valittavana on kahden tai neljän tunnin vaellus, mutta kokeneemman porukan kanssa voidaan lähteä myös kuuden tunnin vaellukselle.

Issikat sopivat tasaisen luonteensa puolesta mainiosti myös aloittelijoiden ratsuiksi. Silloin maastoon lähdetään hieman lyhyemmälle vaellukselle.

– Kaksi tuntia on aloittelijalle sopiva aika. Siinä pääsee jo ratsastamaan, mutta lihakset eivät ehdi kipeytyä liikaa, Keskitalo neuvoo.

Lapin tunturimaisemissa tehdyt ratsastusretket saavat poikkeuksetta hyvää palautetta asiakkailta. Kesäaikaan suurin osa heistä on suomalaisia, jotka hekin osaavat arvostaa luonnonrauhaa.

– Monesti palautteissa sanotaan, että olipa ihanaa, kuinka oli niin hiljaista ja oli vain se hevonen. Olenkin aina sanonut oppaillemme, että on tärkeää antaa myös aikaa vain katsella ympärilleen, sulatella rauhassa näkemäänsä ja nauttia hiljaisuudesta.

Sääskiä vastaan ratsastajien käyttöön on hankittu sääskihattuja ja -huppareita, joten kesälläkin ratsastuksesta pääsee nauttimaan ilman, että tarvitsee olla koko ajan huitomassa pois hyttysiä.

Islanninhevonen on alkukantainen rotu, joten myös Lapin Saagassa hevosille on pyritty tarjoamaan mahdollisimman luonnontilainen elämä. Hevoset eivät asu talvellakaan sisällä tallissa, vaan niillä on pihatto, missä ne saavat oleskella halutessaan.

– Talvella ei ole semmoista tuiskua eikä pakkasta, että ne sen takia hakeutuisivat pihattoon. Mutta vesisade on niistä tosi inhottavaa tai jos on sellainen sää, että on paljon itikoita. Silloin ne hakeutuvat suojaan pihattoon, Keskitalo kertoo.

Etupihan hiekkapäällysteisen aitauksen lisäksi hevosilla on pääsy luonnonmukaisessa tilassa olevaan metsätarhaan. Tienpäässä on myös viherlaidun, missä hevosia kesäisin ”käytetään vihreällä” eli laiduntamassa vihreää ruohoa.

Islanninhevonen on myös erittäin terve rotu, joten se pystyy helposti tekemään töitä lähelle 30 ikävuotta. Myös eläkeikään päästyään Lapin Saagan issikat saavat jäädä tutulle tallille.

– Minulla on semmoinen periaate, että koska kaikki hevoset ovat tulleet meille aika nuorina, niin niitä ei vanhoinakaan myydä kenellekään, vaan meillä on niitä varten olemassa oma ”mummotarha”, Keskitalo kertoo.

Jos mummotarhan asukki on muutoin hyväkuntoinen, saatetaan sitä käyttää välillä talutusratsastuksessa, kun tallilla vierailee lapsiasiakkaita. Muutoin niitä kävelyttävät tallin omat työntekijät.

– Olen huomannut, että hevoset pysyvät virkeämpinä, kun ne eläkkeelläkin saavat olla mukana talutusratsastuksessa ja tekemässä sitä, mistä ne tykkäävät, Keskitalo sanoo.