Kolumnit

Tuttu vieras: Kaikkeen tottuu

Istuin perjantaina kavereiden kanssa kylämme uusimmassa pizzeriassa. Pizzaa odotellessa katselin ikkunasta ulos ja mietin, että ovatko nuo rikkinäiset postilaatikot vieläkin tuossa?

Muutin Leville 2012 ja ne olivat siinä silloinkin. Ainoa asia mikä oli muuttunut oli se, että viereen oli laitettu aivan järkyttävä pressu, jossa komeili kylläkin hienot revontulet. Kun pizzat oli syöty lähdin kävelemään autolle ja mietin mielessäni, että miten tämä kylä on jotenkin aina näin sotkuisen näköinen? Kaikki kylän roskikset ovat tursuavan täynnä ja kun roskat ei enää mahdu roskiksiin niin ne on sitten siinä roskiksen ympärillä maassa. Jatkan matkaa kylän poikki ja huomaan miten tämä sama surullinen näky jatkuu koko raitin poikki.

En voi olla miettimättä, että ollaanko me kaikki paikalliset niin totuttu tähän, että ei vaan enää oikeasti nähdä näitä epäkohtia? Vai eikö meitä enää kiinnosta? Emme yksinkertaisesti voi olettaa, että kuorimme vain kermat kakun päältä.

Jos haluamme hyötyä turismista, niin silloin meidän jokaisen paikallisen, turistin, kunnan ja alueen yrittäjän on kannettava vastuumme myös alueen siisteydestä ja huolenpidosta.

Jos kylän roskikset olivat liian pienet jo 12 vuotta sitten, niin olisikohan niille aika tehdä jotain? Tässä iso vastuu on tietysti kunnalla, mutta myös jokaisella meillä alueen toimijalla.

Jos sen oman puodin edessä on roskis, niin on todennäköisempää, että se roska lentää sinne eikä siihen oman liikkeen edustalle maahan. Kannustan meitä kaikkia alueen toimijoita (myös itseäni) katsomaan uusin silmin oman puodin edustaa. Ota se rikkinäinen postilaatikko siitä seinästä irti, vaihda se palanut lamppu ja laita se roskis siihen oven pieleen.

Kaikkeen tottuu, mutta aina ei ehkä pitäisi.

Laura Peippo

Kirjoittaja on tukka putkella viilettävä yrittäjä, joka kovasti yrittää.