Kolumnit

Tuttu vieras: Elämää kaamoksen keskellä

Tätä kirjoittaessani aurinko laski puoliltapäivin viimeistä kertaa Levitunturin taakse tänä vuonna. Kaamos kestää täällä kotonamme, Levillä, aina tammikuun alkuun saakka. Mutta tämä pohjoisen pimeys ei ole synkkä. Se on ennemminkin kuin pehmeä harso, joka laskeutuu ympärillemme luoden intiimin tunnelman. Kaamos kutsuu pysähtymään, löytämään valoa pimeydestä, sekä näkemään kauneutta hiljaisuudessa.

Muuttaessani aikoinaan Lappiin minullakin oli virheellinen käsitys siitä, että kaamosaikaan täällä elettäisiin paukkupakkasissa täydellisen pimeyden vallitessa. Yllättävää ei ollut kuitenkaan pimeys vaan valon määrä, vaikka otsalamppu juurtuukin kaamosaikana nopeasti päähän. Tosiasiassa kaamosaika on ajankohta, jolloin pääsemme ihastelemaan aivan upeita valoilmiöitä, jotka vain voimistuvat puhtaaseen lumeen heijastuessaan. Vaikka valoisan aika päivässä kestääkin vain muutamia tunteja, on se täynnä mitä upeimpia auringonlaskun värejä ja uskomattoman hienoja sinisen hetkiä.

Kun päivässä valoa on tarjolla niukasti, saa päivän valoannoksen saamiseksi nähdä hieman enemmän vaivaa kuin kesän yöttömän yön valon vallatessa Levitunturin. Oma tapani ylläpitää virkeyttä ja hyvää fiilistä on riittävä uni. Huolehdin siitä, että saan joka yö ainakin kahdeksan tuntia hyvää unta. Myös ulkona liikkuminen valoisaan aikaan on todella tärkeää.

On suorastaan etuoikeutettua, että maailmanluokan hiihtoladut lähtevät lähes takapihalta, Levin harrastusmahdollisuudet ovat todella laajat ja Lapin luonto tarjoaa muutoinkin maailman parhaita harrastus- ja ajanviettomahdollisuuksia ympäri vuoden. Nyt vuoden pimeimpänä aikana haluan olla myös itselleni armollinen. Luonnon rytmin mukaan eläminen tarkoittaa, että energiatasot eivät aina ole yhtä korkealla kuin valoisina aikoina. Luonnon rytmin hyväksyminen tarjoaa mahdollisuuden minulle pysähtyä, hengittää syvään ja löytää kauneutta hiljaisuudesta.

On tosi ok vain olla, lämmittää kiviuunia, syödä hyvin ja terveellisesti, sekä viettää paljon aikaa perheen kanssa. Kääntyä sisäänpäin ja pysähtyä itseni äärelle.

Kaamos ei ole loppu, vaan se on välitila – aika, joka antaa meille mahdollisuuden kasvaa, oppia ja arvostaa valoa uudella tavalla. Kaamos on aika, joka valmistaa meitä taas kohtaamaan uuden auringon.

Aapo Lappalainen

Kirjoittaja on aktiivinen ja kokenut seikkailija, jolla on vahva luontoyhteys. Erityisesti häntä elämässä inspiroi ihmettely ja Lapin luonnon kauneuden tutkiminen eri vuodenaikoina.