Urheilu

Töppösuksilla pääsee melkein ihan mistä vain

Liukulumikengillä hiihtely on hauska ja tehokas tapa liikkua lumessa. Nimi on tosin aika huono.

Liukulumikengät jalkaan ja umpihankeen. Siinäpä menestysresepti pieneen happihyppelyyn lähimetsässä tai vaikka koko päivän retkeen vähän kauemmas.

Liukulumikenkien suosio vain kasvaa, sillä ne soveltuvat lähes kaikille lumessa liikkujille. Käytännössä kyse on lyhyistä ja leveistä suksista, joiden siteeseen käy tavallinen talvikenkä. Pohjassa on pitoa karvan tai perinteisen suomupohjan ansiosta.

Nimi juontanee juurensa siitä, että liukulumikenkä osuu lumikenkien ja metsäsuksien välimaastoon.

LeviNYTin testiryhmä kokeili liukulumikenkiä myös Kätkätunturin lumikenkäreitillä, mikä oli haastavuudeltaan vähintään keskivaikea, ehkä haastava, vaikea tai tietyiltä osin jopa mahdoton.

Kätkätunturin pitkällä laella maasto on kumpuilevaa ja kuin liukulumikengille tehty. Tällaiseen maastoon kyseessä on tehokkain ja myös hauskin tapa liikkua.

Retkeilyä liukulumikengillä:

Video: Janne Pussila

Varsinainen lystinpito alkaa kuitenkin alamäessä. Vaikka moderneissa liukulumikengissä on kantit, niin kyllä siinä kokeneempikin suksilla liikkuja saa maistella lunta, sillä meno on helposti huteraa.

Jos jostain syystä luulee itsestään liikoja, niin liukulumikengillä laskeminen palauttaa hangen pinnalle. Hymyn tuollainen saa huulille. Suusta voi tulla myös kummallisia ja muihinkin tarttuvia äännähdyksiä, mitä kutsutaan kuulemma nauruksi.

Youtubesta löytyy pätkiä, joissa liukulumikengillä lasketaan komeasti puuterissa telemark-tyyliin, joten kyllä sellainenkin on mahdollista. Haluan uskoa tähän, ja työ jatkuu, sillä lainavälineillä tehtyjen testien jälkeen piti hankkia omat puolitoistametriset monitoimityökalut ja hauskapitovälineet.

Kerttu Kyrkkö Lapland Safarikselta vahvistaa uskoa siihen, että liukulumikengillä voi laskeakin.

– Saattaahan siinä aluksi olla vaikeuksia, mutta kun siihen tottuu, antaa mennä vain ja luottaa itseensä, niin kyllä se onnistuu. Täytyy vain muistaa, että laskettelusuksien tavoin niillä ei voi laskea. Pitää vain laskea vähän hitaampaa sellaista siksak-mallia ja pitkiä käännöksiä. Telemark on myös mahdollista, mutta se ei ole ihan helppoa.

Termi liukulumikengät kuulostaa ainakin omaan korvaan kankealta eikä se välttämättä kerro oikein koko totuutta, sillä ainakin itse koen enemmänkin hiihtäväni kuin käveleväni niillä. Joku on puhunut liukkareista, mutta jotenkin väärältä sekin tuntuu.

Sen sijaan testiryhmämme kokeneemmilta käyttäjiltä bongaamani termi töppösukset on sopivan sympaattinen ja kuvaava. Lisäksi se on mukava sanoa toisin kuin se virallinen nimihirviö.

Otan termin töppösukset käyttöön ja toivon tämän leviävän yleisempäänkin tietoisuuteen. Viedään tämä jopa niin pitkälle, että linjataan tässä, että ainakin LeviNYTissä töppösukset on täysin validi termi liukulumikengille alkaen tästä hetkestä. Myös muita nimiehdotuksia otetaan ilolla vastaan ja niitäkin huolella makustellaan.

Ammattipiireissäkin on painittu samojen kielellisten dilemmojen äärellä.

– Näitä on vähän hankala luokitella ja nimetä sopivasti, joten samaa olen miettinyt. Metsäsuksistakin puhutaan, mutta toisaalta se tarkoittaa eri asiaa. Koska kyseessä ei ole kovin vanha juttu, niin sellaista hyvää yleisnimeä ei ole tullut vastaan, joten liukulumikengistä olen puhunut, vaikka vähän kankea nimi se tosiaan on, Kerttu Kyrkkö sanoo.

Miltäpä töppösukset kuulostaa alan ammattilaisen korviin?

– En ole kuullut aikaisemmin, mutta voisin ottaa käyttöön!

Sopii kenelle tahansa

Lapland Safariksen Levin toimipisteessä työskentelevä Kerttu Kyrkkö on ohjannut liukulumikenkäretkiä ja on itsekin kyseisten kulkineiden vankka kannattaja. Kyrkön mukaan liukulumikengät toimivat lähes kaikkialla, mutta eräs olosuhde on niille aivan ylivertainen.

– Nämä on suunniteltu monipuoliseen ympäristöön, missä saa olla vaikka mäkiäkin. Pehmeässä lumessa nämä toimivat parhaiten. Suosittelen umpihankea kaikille, Kyrkkö sanoo.

Kyrkkö on vienyt lumiliukukenkäretkille monenlaisia kulkijoita, sillä siinä pääsee helposti ja nopeasti hiihtämisen makuun.

– Tämä sopii kaikille. Alku saattaa olla haastavaa, mutta nopeasti tähän pääsee sisään. Ihan aloittelijoille suosittelisin avointa maastoa ja pehmeää lunta. Talvikävelyreititkin ovat hyviä, mutta hiihtoladulle ei kannata lähteä.

Levillä Kyrkkö on vienyt vieraita liukulumikenkäilemään Levin ja Kätkätunturin tuntumaan.

– Immeljärven alue Kätkätunturin alapuolella on hyvä paikka, kun ympäristössä on vielä Korkeaniemen laavukin tulistelua varten. Siitä voi sitten mennä vaikka Kätkätunturin päälle, mutta se voi olla enemmän lumikengille sopiva retki.

Kuka runoili vapaasta umpihangesta?

Kerttu Kyrkkö kertoo, että heillä on ollut perheen kesken tapana lausua runo ennen liukulumikenkäilemään lähtöä.

– Ken latua seuraa se ladun on vanki, vain on vapaa umpihanki, Kyrkkö lausuu osuvasti.

Seuraava haaste onkin sitten selvittää, että kenen runo on kyseessä, sillä tutultahan se kuulostaa.

Pikainen etsivätyö vie loputtomien nettiväittelyiden äärelle. Se on nopeasti selvää, että kyseistä ajatusta ja värssyä on mukailtu monella eri tavalla.

Eräässä blogissa runon väitettiin olevan V. A. Koskenniemen, mikä on yleinen tuntuma muutenkin, mutta ilmeisimmin kyseessä on kuitenkin Aaro Hellaakosken runo kokoelmasta Huojuvat keulat, missä runoilija muotoilee asian näin: ”Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki.” Ei tämä nyt kuitenkaan ihan loppuun asti käsitelty asia ole. Ken paremmin asiasta tietänee, kernaasti myös meil’ siitä kertonee.

Umpihangessa on liikuttu aina suksilla, joiden kehitys on ollut huimaa, vaikka perusperiaate onkin pysynyt ennallaan. Aihepiiri on saanut suomalaisten runosuonet sykkimään.

Esimerkiksi Eino Leino on riimitellyt osuvasti ja kauniisti: ”Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun ystävä häll' on myötä, kun latu on aukaistu edessään – mut parempi hiihdellä yksinään, tiens' itse aukaista itselleen ja yksin uhmata yötä.”