Paikallisuutiset

Paljon muutakin kuin koskematon puuteriseinä

Rakkaasta vapaalaskuharrastuksesta alkoi tulla Jari Kiiskiselle työtä jo viime vuosikymmenen alkupuolella, kun Kiiskinen perusti oman ohjelmapalveluyrityksensä Kide Adventuren vuonna 2011. Nykyään Kiiskinen tunnetaan etenkin Levillä pikemminkin Kidenä kuin Jari Kiiskisenä.

– Tein muun muassa hiihtokoulumaikoille ja muille kavereille ihmiskokeita. Oltiin yötä esimerkiksi Keimiöllä.

Kiiskinen kokee, ettei harrastus ole juuri muuttunut, vaikka se on nykyään työtä.

– Teen työtä, joka ei tunnu työltä. Asiakkaiten kanssa voi elää niitä juttuja joita voisi tehdä myös vapaa-aikana, sanoo Kiiskinen.

Kiiskinen kokee olevansa aloittelevien tai jonkin verran laskeneiden vapaalaskun harrastajien välipysäkki.

– Opetellaan perusasioita, laskutekniikkaa. Sitten sen jälkeen ollaan ehkä valmiita touhuamaan oikeiden vuoristo-oppaiden kanssa esimerkiksi Norjassa.

Välillä olosuhteet ovat haastavat. Lumi on haastava laskea tai tuulee erittäin kovaa.

– Ei aina ole pelkkää jiihaata, mutta jengi kokee, että ei se haittaa. Tässä on niin paljon muutakin kuin koskematon puuterikenttä, sanoo Kiiskinen.

Koukuttavien käännösten pariin Kiiskinen ajautui mielestään myöhään, noin 12-vuotiaana Nilsiässä.

– Lainasin serkulta ylipitkät sukset ja monot. Pysähdyin vasta parkkipaikalle, koska en osannut kääntyä.

Ensimmäiset omat lasketteluvälineensä Kiiskinen hankki Skiexpoilta ja liittyi Vihdin laskettelijoihin.

– Pari kertaa viikossa oli ratahommia, mutta ei se niin kiinnostanut. Portit rajoittivat laskemista. Oli kiva käydä laskemassa metsiä ja rinteen ulkopuolella.

Viime vuosituhannen lopulla vapaalaskuharrastuksen aloittaminen oli vaivalloisempaa, koska välineitä oli vaikea löytää.

– Duunin takia matkustellut kaveri keräsi kamppeita sieltä täältä. Etenkin lumivyörypiippareita oli vaikea löytää.

Yksi Kiiskisen suosikkipaikkoja oli pitkään Narvik Pohjois-Norjassa. Siellä kaveriporukalla saatiin oppaan johdolla laskettua kymmenessä vuodessa kaikki erilaiset laskut, joita opas keksi.

– Kymmenessä vuodessa ehti paljon seurata ammattilaisen toimintaa. Hyviä juttuja tarttui ehkä omaankin toimintaan.

Nykyään Kiiskinen ehtii vapaalaskuhommiin lähinnä kevättalvella, koska sydäntalvi menee töissä muun muassa sarja- ja elokuvatuotannoissa ympäri Lappia. Harvat sydäntalven vapaapäivänsä Kiiskinen viettää rinteessä.

Kaamosreissuilla Kiiskinen ei ole niin käynyt.

– Keväällä on turvallisempaa. On valoa, lunta on enemmän ja se on paremmin asettunutta.

Kun Kiiskiseltä kysyy, mitä tämä tekisi, jos talvella olisi kahden kuukauden loma.

– En osaa kuvitella, että olisi niin paljon vapaa-aikaa. Yrittäisin varmaan hommata töitä. Taidan olla työnarkomaani, parin vapaapäivän jälkeen alkaa syyhyttää.

Kevättalvella Kiiskinen viihtyy etenkin Pallastunturin alueella ja Kilpisjärvellä. Jälkimmäisen alueella hän pyörittää Camp 69 -laskutapahtumaa, johon osallistuvista yli puolet on vakituisia kävijöitä.

–Kilpisjärvellä voi vieläkin löytää uutta laskettavaa, kun ajelee tunturissa kelkalla. Pitää koettaa muistaa merkata nähtyjä paikkoja karttaan illalla.

Kilpisjärveltä on Kiiskisen mukaan kevätsesongillakin mahdollista löytää koskemattomia laskuja asiakkaille. Lääniä on Käsivarren erämaassa niin paljon.

Vapaalaskuharrastus on viime vuosina noussut jopa trendilajin asemaan. Kiiskinen kertoo katselevansa skenen muutosta hyvillä mielin.

–On ollut kova koronanousu. Varmaan aallonharjalta tullaan vähän alas, ja sitten palataan hiljaiseen nousuun. Luonnossa liikkuminen on tässä se juttu.

Harrastajat näyttävät Kiiskisen mukaan hankkivan ensin kokemuksia Suomesta, ja lähtevät sitten muun muassa hakemaan lisää elämyksiä esimerkiksi Norjasta.

– 2010-luvun alussa Pallaksella ei käynyt juuri kukaan. Sama homma Keimiötunturilla. Nykyään ne paikat tiedetään.

Lapissa muutama viimeinen lumitalvi on ollut haastavahko.

– Eihän se olisi kivaa, jos aina saisi vonkaleen. Kerran Georgiassa oli asiakas käymässä seitsemättä kertaa, kun hyvä lumitilanne osui ensimmäistä kertaa kohdalle. Sitkeä kaveri.