Kotimaa
Lumiturvallisuus on opeteltavissa oleva asia – kohtalokkaan onnettomuuden myötä myös turhat pelot kasvoivat
Tietoisuus lumiturvallisuudesta kasvoi hetkessä myös suuren yleisön keskuudessa Pallaksen surullisen lumivyöryonnettomuuden myötä, kun hiihtovaelluksella olleet äiti ja poika harhautuivat kovassa kelissä reitiltä ja kuolivat lumivyöryssä Pyhäkurussa.
– Se herätti varmasti todella monen tunturissa kulkijan, sillä lumivyöryriski ei ole vain vapaalaskijoiden asia, lumiturvallisuuskouluttaja Markku Mellanen sanoo.
Toisaalta onnettomuus loi myös aiheettomia pelkoja.
– Ihmisille annettiin sellaista kuvaa, että lumivyöry voi vain tulla ja viedä mukanaan melkein ihan missä vain. Kuulin jopa tapauksista, missä ihmiset eivät uskaltaneet lähteä paljon parkkipaikkaa kauemmas lumivyöryjen pelossa. Fakta on, että lumivyöry voi tapahtua vain, jos rinteen jyrkkyys on yli 25 astetta, Adventure Partnersin yrittäjäpariskunnan toinen puolisko Teija Laukka sanoo.
”Fakta on, että lumivyöry voi tapahtua vain, jos rinteen jyrkkyys on yli 25 astetta.”
Mellanen ja Laukka lähtivät helmikuun alussa oppaaksi näyttämään Pallaksen tuoreiden lumivyöryjen jälkiä, mutta näkyvyys katosi nopeasti ja oli syytä tehdä suunnitelmiin muutos, mikä on olennainen osa lumiturvallisuutta.
– Lumivyöryyn joutuneet vapaalaskijatkin ovat usein eksyneet reitiltään ja joutuneet lumivyörymaastoon, Laukka sanoo.
– Takamaastossa tapahtuvissa onnettomuuksissa on yleistä, että moni asia lähtee menemään vikaan, Mellanen lisää.
Lumiturvallisuuskurssi:
Video: Janne Pussila
Mellasen mukaan ääri-ilmiöiden lisääntyminen säässä lisää lumivyöryjen esiintymistiheyttä ja todennäköisyyttä. Retkemme kohteena oli Pallaksen Vatikuru, missä on vyörynyt tänä talvena jo ainakin kahdesti, vaikka yleisesti tiedossa olleen totuuden mukaan ”Vatikurussa ei vyöry ikinä”.
– Vatikurussa on tullut vastaan paljon ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaisia lumivyöryvarusteita, koska Vatikurua on pidetty turvallisena. Se on hoidetun rinteen vieressä ja sinne pääsee myös hissillä, joten ei siinä koe olevansa takamaastossa, kun siitä on viiden minuutin luisuttelu hotelliin kahville, Mellanen sanoo.
Mellanen kertoo, Suomen lumivyöryongelma on aivan erilainen kuin vaikka Norjassa tai Pohjois-Amerikassa.
– Me melkeinpä tiedämme tarkkaan ne paikat, missä voi vyöryä.
Laukka listaa helposti esimerkiksi Pallaksen vyöryriskialueet. Listaan on lisätty nyt myös Vatikuru.
– Pyhäkurun tietää kaikki, että se on paikka, mikä vyöryy. Myös Vatikuru ja Palkaskuru on tässä ne vyörypaikat.
Mellanen kävi ensimmäisen lumiturvallisuuskurssinsa viitisentoista vuotta sitten. Sen jälkeen kouluttautuminen on jatkunut maailmallakin.
– On syytä kouluttautua, että voi harrastaa järkevillä ja hallituilla tietoisilla riskeillä. Myös työn puolesta on oltava osaamista, että voi järjestää esimerkiksi vapaalaskuretkiä, missä lumiturvallisuus on keskeisin riski, Mellanen sanoo.
On totta, että vapaalaskussa ja muutenkin hieman syrjemmässä liikkumisessa on aina omat riskinsä – varsinkin jos mennään lumivyörymaastoon. Tämä on olennainen asia.
– Jos ei mennä lumivyörymaastoon, niin lumivyöryriskiä ei ole. Vapaalaskussa on sitten kaikenlaisia muita riskejä tietenkin, Mellanen sanoo.
Lopulta täysin riskitöntä tapaa elää ei ole olemassakaan, mutta jotkut tavat ovat huomattavasti riskialttiimpia kuin toiset. Jos haluaa liikkua ja tehdä asioita esimerkiksi takamaastoissa, ovat riskit aina läsnä, mutta ainakin osin hallittavissa.
– Ensimmäinen riskienhallintamenetelmä on, että tunnistaa lumivyörymaaston. Sen jälkeen pitää tehdä päätös laskeeko siitä. Päätös voi olla, että risk and reward -suhde on sellainen, että haluaa laskea vyöryjyrkkyyksillä, jolloin peli monimutkaistuu, Mellanen sanoo.
Lumivyöryriskin voi halutessaan välttää, vaikka harrastaisikin vapaalaskua.
– On paljon kokeneita vapaalaskijoita ja ihan isoja starojakin, jotka ovat tehneet päätöksen, että eivät laske lumivyörymaastoissa. Ei ole tavatonta, että mitä pidemmälle asiaa on opiskellut, sen enemmän haluaa pysyä loivemmissa maastoissa, Mellanen sanoo.
Lumiturvallisuus ei ole vain vapaalaskijoiden asia.
– Se tärkeää kaikille lumipeitteen aikana luonnossa liikkuville, myös tunturihiihtäjille ja lumikenkäilijöille, Mellanen kertoo.
Musta tuntuu -fiilis ei Mellasen mukaan ole koskaan oikea tapa tehdä päätöksiä lumivyörymaastossa.
– Intuitio voi olla hyväkin juttu jossakin mielessä, mutta sen merkitystä päätöksenteossa olisi syytä tietoisesti vähentää, sillä kukaan ei ole koskaan ajatellut joutuvansa lumivyöryyn vaan on tehty virhearvio. Mitä analyyttisemmin asiaa lähestyy, sen vähemmän intuitio vaikuttaa. Virhearviot johtuvat useimmiten inhimillisistä tekijöistä.
Lumiturvallisuuteen suhtautuminen on muuttunut Suomessa merkittävällä tavalla.
– Tietoisuus on aivan eri tasolla. Lumiturvallisuusasiat ovat vapaalaskijoiden normaalia osaamista tänä päivänä. Turvallisuuskulttuuri on muuttunut merkittävästi, Mellanen sanoo.
– Vapaalaskun suosio harrastuksena on kasvanut viime vuosina, ja uutena lajin pariin tulevat ymmärtävät, että lumiturvallisuuteen on syytä perehtyä, Laukka lisää.
Kurssilta nopeasti perustietoa
Lumiturvallisuuskursseja järjestetään koko ajan enemmän. Esimerkiksi yksi ensimmäisistä Tunturi-Lapin alueella lumiturvallisuuskurssi-toiminnan aloittaneista yrityksistä Adventure Partners järjestää viikonlopun mittaisia Lumiturvallisuuden peruskursseja (FINLAV 1) kaikille, jotka liikkuvat talvisaikaan tuntureilla ja vuorilla. Tarjolla on myös erityisesti talvivaeltajille suunniteltuja kursseja, missä voi olla mukana myös tunturisuksilla tai lumikengillä.
Kurssilla opitaan, miten lumivyöryjä vältetään ja miten vyörypelastustilanteessa toimitaan.
– Vaikka ei mitään muuta tajuaisi kurssilta kuin sen, että on olemassa lumivyörymaastoa, niin sillä pääsee jo pitkälle, Adventure Partnersin Markku Mellanen kiteyttää.
Juuri sen verran itsekin tajusin, mikä oli silmiä avaavaa. Toki kurssilla opittiin myös esimerkiksi vyörypelastusvarusteiden (piippari, sondi ja lapio) käyttöä kenttäharjoituksissa Levillä ja Ylläksellä, joten myös kiva retkeilyelementti oli vahvasti läsnä, kun oppeja kerrattiin mukavalla porukalla eväsleipiä nakertaessa. Yleensä kurssin toinen päivä järjestetään Pallaksella. Teoriaa opiskeltiin myös Teamsin välityksellä.
Harjoituksissa etsittiin ja kaivettiin lumeen haudattua piipparia, jollaisia kaikkien vyörymaastossa liikkuvien olisi syytä kantaa mukanaan. Tuli enemmän kuin selväksi, että ilman piipparia lumeen hautautunutta on vaikea tai jopa mahdoton löytää ajoissa, sillä yleensä aikaa on vain maksimissaan 15 minuuttia.
– Lumiturvallisuuden perusteet tai edes puolen päivän työpaja lisää turvallisuutta merkittävästi. 10 prosentin työllä saa 90 prosentin tuloksen lumiturvallisuuteen. Viimeistä kymmentä prosenttia saa opiskella vaikka lopun ikänsä, eikä siltikään tule valmista, Mellanen sanoo.
