Levin maailmancupissa talkoohenki on yhä vahvasti voimissaan: Ninnu ja Merja palaavat vapaaehtoistiimiin vuosi toisensa jälkeen

World Cup Levi ei syntyisi ilman satoja vapaaehtoisia. Ninnu Nevalaiselle ja Merja Kuninkaalle kisaviikonloppu tarjoaa elämyksiä, uusia tuttavuuksia ja mahdollisuuden olla osa kansainvälistä urheilujuhlaa.

Kun maailman parhaat pujottelijat valmistautuvat lähtöön Levi Black -rinteessä, kisatunnelmaa eletään myös radan varrella, maalialueella ja katsomoissa. Satojen vapaaehtoisten joukossa ahertavat myös kittiläläiset Ninnu Nevalainen ja Merja Kuningas, joille Levin alppihiihdon maailmancupista on tullut jokavuotinen perinne.

Molemmat päätyivät mukaan tapahtuman vapaaehtoistoiminnasta vastaavan Jaana Karhila-Räsäsen houkuttelemina. Nevalainen osallistui ensimmäisen kerran vuonna 2021, Kuningas jo vuonna 2017.

Kuninkaalle talkootyö oli tuttua jo partiotoiminnasta. Ensimmäisessä Levin maailmancupissaan hän työskenteli lipunmyynnissä ja kulunvalvonnassa. Sittemmin tehtävät ovat vieneet hänet muun muassa näytteilleasettajan telttaan ja maalialueen kulunvalvontaan.

– Siinä viehättää se, että on mukava päästä auttamaan ja olla itse mukana kisatunnelmassa. Samalla näkee tapahtuman sisältäpäin, hän kertoo.

Ninnu Nevalainen opiskelee Levi Snow Sport Academyn (ent. Levin Alppikoulu) monitaitolinjalla. Hänelle laskettelu on ollut tärkeä harrastus pienestä pitäen, ja maailmancup on tuttu myös katsomon puolelta.

Ensimmäiset kaksi vuotta Nevalainen työskenteli kulunvalvonnassa. Sen jälkeen kokemusta on kertynyt liikenteenohjauksesta ja porttituomarina toimimisesta. Viime vuonna hän pääsi kisarinteen huipulle ajanottoon.

Mieluisimpia tehtäviä ovat olleet rinteessä tehdyt työt.

– Siellä pääsee näkemään kilpailijat todella läheltä. On hienoa nähdä esimerkiksi Mikaela Shiffrinin kaltaisia laskijoita ja seurata heidän suorituksiaan.

Tänä vuonna edessä on uusi haaste: Nevalainen on mukana ryhmässä, jonka tehtävänä on lanata kilpailurinne laskujen välillä.

– Se on ehkä jännittävin tehtäväni tähän mennessä. Pitää ainakin käydä teroittamassa suksien kantit, hän naurahtaa.

Se, miksi ihmiset tulevat takaisin, riippuu paljon siitä, miten heitä kohdellaan. Ilman vapaaehtoisia tällaisia tapahtumia ei pystyttäisi järjestämään, Jaana Karhila-Räsänen toteaa.

Vapaaehtoisten tehtävät vaihtelevat kilpailun kulun ja olosuhteiden mukaan. Lapin marraskuussa sää voi tuoda mukanaan yllätyksiä, joihin on reagoitava nopeasti.

Viime vuonna Nevalainen pääsi muiden talkoolaisten kanssa ylimääräisiin lumitöihin, kun juuri ennen kisaviikonloppua satanut runsas lumi piti saada pois rinteestä.

Kuninkaalle puolestaan on jäänyt mieleen korona-ajan kisaviikonloppu, jolloin hänen tehtävänään oli huolehtia käsidesin saatavuudesta eri puolilla kilpailualuetta. Vaahtoavaa käsidesiä sisältäneet pumput kuitenkin jäätyivät pakkasessa, joten niiden toimintakuntoon saaminen vaati kekseliäisyyttä.

– Siinä sai miettiä, missä niitä lämmittäisi, jotta pumput saisi taas toimimaan, Kuningas muistelee huvittuneena.

Pitkät kisapäivät alkavat usein varhain aamulla ja jatkuvat iltapäivään. Ninnu Nevalaisen mukaan väsymys kuitenkin unohtuu, kun ympärillä on hyvä porukka ja kansainvälisen urheilutapahtuman tunnelma.

Alppikoulun opiskelijat voivat työskennellä eri tehtävissä, mutta kohtaavat päivän mittaan ja kannustavat toisiaan. Vapaaehtoisten lämmitetyssä teltassa voi välillä hengähtää ja nauttia järjestetyistä ruokailuista.

Merja Kuningas on saanut talkootöissä uusia tuttavia, joista monia hän tapaa jälleen seuraavana kisavuonna.

– Siellä on hyviä tyyppejä. Kun työskentelee samoissa tehtävissä useampana vuonna, ihmiset tulevat tutuiksi.

Yhteisöllisyys näkyy erityisesti sunnuntai-iltana, jolloin vapaaehtoiset kokoontuvat yhteiseen päätöstilaisuuteen. Pitkän viikonlopun jälkeen on mukava vaihtaa kuulumisia ja muistella tapahtumia ilman kiirettä.

Vapaaehtoistoiminnasta vastaava Jaana Karhila-Räsänen kertoo, että tänäkin vuonna kilpailuihin osallistuu arviolta 350–400 vapaaehtoista. Osalla heistä työt alkavat jo kisaviikon alussa rinteen valmistelulla, parkkialueiden rakentamisella ja opasteiden pystyttämisellä.

Mukana on paikallisten lisäksi ihmisiä eri puolilta Suomea ja ulkomailta. Kaukaisimmat vakiovieraat saapuvat Kanadasta. Vapaaehtoisten ikähaarukka ulottuu noin 16-vuotiaista lähes 80-vuotiaisiin.

Karhila-Räsäsen mukaan moni palaa Leville vuodesta toiseen. Kokeneiden talkoolaisten mukana säilyy myös arvokasta tietoa tapahtuman järjestämisestä.

– Se, miksi ihmiset tulevat takaisin, riippuu paljon siitä, miten heitä kohdellaan. Ilman vapaaehtoisia tällaisia tapahtumia ei pystyttäisi järjestämään, hän toteaa.

Nevalaiselle ja Kuninkaalle vapaaehtoistyö tarjoaa mahdollisuuden kokea maailmancupin tunnelma aivan toisella tavalla kuin katsomosta käsin. Samalla kisaviikonlopusta on tullut molemmille odotettu osa marraskuuta.