Kulttuuri

”Vain tarpeeton on tarpeellista” – 3 000 maalausta myyneen Reijo Raekallion töitä näkyy kaikkialla Levillä

Lappilaista elämää ja maisemaa yli puolen vuosisadan ajan kuvannut taiteilija nauttii yhä maalaamisesta.

Aivan alkuun pari numeroa, sillä ne ovat pysäyttäviä. Reijo Raekallio on maalannut yli 3 000 taulua ja Galleria Raekalliossa on käynyt noin 115 000 vierasta.

Jo pelkästään noiden numeroiden valossa voidaan sanoa, että Raekallion työt ovat väkisinkin tuttuja lukemattomille ihmisille.

Levillä kulkiessaan on käytännössä mahdotonta olla törmäämättä Raekallion töihin, sillä niin yleinen näky ne ovat luontopolun infokylteistä aina ruokakaupan muovipusseihin saakka.

Kittilästä kotoisin olevan Raekallion gallerian ja kodin pihasta Pöntsöstä näkyy puiden yläpuolella pieni kaistale Levitunturia, minne Raekallion katse hakeutuu, kun häneltä kysytään, mitä ajatuksia Levi nykyisin hänessä herättää.

– Levihän on turistikeskus. Se ei ole ihan luonnollinen paikka. Sinne tullaan vapaa-ajan juttujen perässä. Viihtymiskulttuuri ja välineurheilu vaikuttaa jokseenkin teennäiseltä, kun mietitään elämän peruslähtökohtia, mutta sehän on nykyaikaa.

Raekallio suhtautuu viihteeseen ja vapaa-aikaan kuitenkin kepeästi eikä nosta itseään muiden yläpuolelle.

– Levillä liikutaan paljon ja liike on tärkeää, kuten minun kuvauksissanikin, samoin kuin humpuuki. Joskus olen kirjoittanut ylös mietelauseenkin, että vain tarpeeton on tarpeellista. Ja humpuukillahan tässä eletään. Vaikka toki minulla on vakavat taiteelliset pyrkimykset maalamisessa, niin se ei sulje pois sitä, että maalaukset ovat viime kädessä tarpeettomia, kuten kulttuuri yleensäkin, mikä ei ole välttämätöntä, mutta kuitenkin tärkeämpää kuin moni muu asia, Raekallio sanoo.

Raekallion maalausten aiheet on hyvin selkeästi rajattu ja ilmaistu: ihmiset, luonto ja eläimet.

– Olipa aihe mikä tahansa, niin tärkeää on liike ja valo, Raekallio kiteyttää.

Liike näkyy esimerkiksi tanssi-aiheisissa maalauksissa, joita on galleriankin seinillä paljon.

– Niitä ostetaan harvemmin, joten niiden osuus näyttää suuremmalta.

Raekallio myöntää, että varsinkin alkuaikoina hänen saattoi olla vaikea luopua joistain teoksistaan, mutta pian hän tottui ajatukseen, että työt elävät omaa elämäänsa jossain muualla.

– Välillä harhautuu ajattelemaan, kun tulee hiljaista aikaa eikä yhtään taulua mene kaupaksi pitkään aikaan, että menee huonosti. Mutta olen maalannnut 3200 taulua ja niistä olen 3000 myynyt, joten ihan hyvin se on.

Jos Raekallio on erityisen tunnettu jostain erityisestä aiheesta, niin poroista, jotka toistuvat Raekallion maalauksissa niin luonnollisissa ympäristössään kuin vaikkapa esimerkiksi Helsingin keskustassa tai golfia pelaamassa.

Raekallio aloitti porojen maalamisen jo nuorena, sillä hän pitää niitä hyvin maalauksellisina ja värimaailmaltaan kiehtovina.

– Kiinnitin aluksi huomiota porojen väritykseen, mikä on harmaata, ruskeaa ja valkoista. Siinä on pehmeyttä ja terävää pinkkiä ja tarkka silmä keskellä. Porossa on hahmona vastakohtia, kun se on sellainen säippärä, jolla on kauhean laihat jalat ja päässä terävä sokka. Myöhemmin kiinnostuin myös porolaumoista, missä turkin väritys elää massoissa. Tämä soveltuu hyvin vesivärille, kun värit liukenee ja karvapinnan saa oikean näköiseksi.

Raekallio korostaa, että porojen elämässä on myös symboliikkaa siinä milloin ne ovat aitauksissa ja milloin ne päästetään ulos vapauteen. Samoin emon ja vasan välinen suhde kiinnostaa taitelijaa.

– Ihmiset sanovat poroja tyhmiksi otuksiksi sen kummemmin tutustumatta aiheeseen. Se ei pidä paikkaansa, sillä poro ei ole tyhmä otus vaan erittäin järkevä. Se on ihme, miten ne elävät talvikauden lähes pyhällä hengellä koivunrungoista jäkälää rakuamalla.

Taitelija Raekallio ei ole lukittautunut kammioon maalaamaan, vaan hän kokee vuorovaikutuksen ihmisten kanssa erittäin tärkeäksi. Kauas hänen ei tarvitse lähteä ihmisten ilmoille päästäkseen, sillä galleriassa käy runsaasti vieraita ympäri maailmaa.

– Olen tottunut siihen, että ihmisiä käy ja heidän kanssaan seurustellaan. Ihmisillä on monesti hyviä ja tärkeitä mielipiteitä. Toki aamu- ja iltatunnit voin olla yksin työhuoneella.

Vaikka Raekallio on maalannut yli puolen vuosisadan ajan, niin hän suhtautuu siihen edelleen innolla ja palolla.

– Maalaaminen ja kuvan tekeminen on kauhean mukavaa, kiinnostavaa ja haastavaa. Onhan siinä vaiheita, jotka ovat ikäviä, missä joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja. Kyllä ne aina lopulta jotenkin ajan kanssa ratkeaa. Kiusallisinta on kuitenkin viimeistely ja loppuun saattaminen, sellainen pienten asioiden korjaaminen ja oikominen. Se kuuluu kuitenkin asiaan. Mieluiten vain aloittaisin työn komeasti, jättäisin puolivalmiiseen tilaan ja joku toinen viimeistelisi. Hauskinta on uuden aloittaminen.

Takavuosina galleria oli enemmän myös matkailuyritys, mutta nykyään toiminta on pienimuotoisempaa. Toki haastatteluhetkelläkin pihamökissä oli majoituksessa tiibetiläismunkki ja edellisellä viikolla vieraana oli saksalaispariskunta.

– Nämä ovat vaimon hoidossa olevia asioita. Hän on hirveän kielitaitoinen, minkä takia meillä onkin niin paljon ulkomaalaisia vieraita ja ulkomaankauppaa on tehty niin paljon, Raekallio kiittelee puolisoaan Maria Grandellia, jonka kanssa hän on kulkenut yhteistä matkaa syyskuussa 30 vuoden ajan.

Taiteilijan vinkit Tunturi-Lapin kuvaukseen

Kukapa ei kuvaisi mielellään Lapin lumoavia maisemia, vaikka joskus niiden ikuistaminen oikeudenmukaisesti tuntuukin jopa mahdottomalta.

Reijo Raekallio vinkkaa kuvauksesta kiinnostuneille visuaalisesti näyttävimmät paikat.

– Eniten komeata ympäristöä on tuossa Pallaksen ympäristössä ja muutenkin kansallispuiston alueella, missä riittää kivirakkaa ja honkaa. Siinä Pallasjärven ympäristössä on komeita ja suuria tuntureita Keimiö ja Sammal.

Raekallio muistuttaa, että vaikka usein kuviin etsitään vain valtavan suuria ja komeita maisemia, niin kannattaa kokeilla myös toisanlaista lähestymistapaa.

– Olen sanonut usein maalauskursseilla, että yleensä ottaen liioittelu on hyvästä, mutta jos halutaan kuvata Lapin maisemaa, niin ei pidä liioitella tuntureiden suuruutta vaan päin vastoin jopa liioitella niiden mataluutta. Silloin tulee esiin se oikea karaktääri, Raekallio sanoo.

Myös matalat tunturit, vaarat ja jopa tasamaa kuuluvat ikoniseen Lapin kuvastoon.

– Jos oikein luonnehikkaita Lapin maisemia haluaa kuvata, niin kannattaa mennä aavan suon laitaan, missä kitukasvuisten mäntyjen latvat ovat painuneet tasaisiksi, ylhäällä viimeiset piikit ovat hongittuneet, kuuset ovat osittain jo kuivuneet ja niiden oksat ovat vääntyneet alaspäin horisontissa. Sieltä kun horisontista nousee pikkuisen tunturin muotoa, niin se on oikeaa Lapin maisemaa.

Pöntsössä, noin 18 kilometrin päässä Leviltä kotiaan ja galleriaansa pitävä Raekallio vinkkaa myös naapurissaan sijaitsevista luonnonnähtävyyksistä.

– Ruoppaköngäs sopii villin pohjolan kuvaukseen. Tuossa vieressä virtaa myös Kulkujoki, mikä on kaunista Lapin maisemaa.