Kolumnit
Mukava Seija: Kaikki hurja loistaa poissaolollaan
Toimitus ehdotteli, että Seija kirjoittaisi Levin loppukevään mehevistä julkkisbongauksista, Pyhimyksestä ja Iida Vainiosta ja muista.
Ei. Sen sijaan Seija kertoo omasta päivästään.
Lumet tulivat katolta ryminällä. Lumitöihin melkein pitäisi, mutta jos sitä kävisi ensin lenkillä? Melkein Seija ehti jo lenkille, kun huomasi, että ruokakauppaanhan se on lähdettävä, jos jotain meinaa syödä.
Seija ehtikin melkein lähteä kauppaan, kun muisti, että tuli sovittua hiihtolenkki aamupäivälle. Varusteiden vaihtoon ja odottamaan lähtökäskyä, siis. Melkein se hiihto sitten toteutuikin, mutta hiihtokaveri ei joutanut ja siitä tulikin Seijalle jo mieleen, että on aika ostaa uudet monot ja muitakin hiihtovarusteita. Mutta mitä sitä monojen lisäksi pitikään hankkia?
Kaappia kaivaessaan ja varusteita tutkiessaan Seija mietti, että hyvä se on nämäkin käydä läpi ja heittää pois käyttökelvottomat. Kesken kaapin inventaarion yllätti kuitenkin nälkä. Niin paljon on Seijalla ollut hommaa, että melkein unohtui ruoka.
Kaapissa ei ollut melkein mitään, joten ulos se oli lähdettävä, vaikka siivous jäi vaiheeseen.
Kotabaarin nurkassa hampurilaista syödessään Seija päätti tilata pienen oluen, kun oli ollut niin raskas päivä.
Melkein.
Mukava Seija
Seija tuntee Levillä kaikki ja kaikki tietävät Seijan.
