Hyvinvointi
Kätkän kutsuun kannattaa vastata myöntävästi
Kätkätunturi on Levin lomailijoille kiehtova lähiretkeilykohde ihan siinä vieressä.
Kätkätunturia ei varsinaisesti voi kutsua piilotetuksi helmeksi, sillä niin hallitseva osa se on Levin maisemia.
Lasku Kätkältä on pitkä ja kivinen:
Video: Janne Pussila
Kun Leville ajaa etelän suunnasta, niin siinäpä se Immeljärven taustalla pitkänä, komeana ja tyynen rauhallisena pötköttelee kuin loman mallia meille näyttäen. Jokainen laskettelijakin lienee ihastellut lukemattomia kertoja Kätkän kiehtovia muotoja.
Jotain siinä on, sillä katseeni kääntyy ja lukkiutuu tuon tuostakin Kätkätunturin pitkää selkää kohti. Uskon, että Kätkän on ollut pyhä paikka, ja vaikka ei olisikaan ollut, niin minulle näköjään on. Immeljärven ainakin tiedetään olevan saamelaisten pyhä järvi, “Jumalan järvi”.
25 metriä Leviä matalampi Kätkä on toista maata kuin isoveljensä. Jos Levitunturi on valjastettu ihmisten hupi- ja hyötykäyttöön, ihan miten sen nyt ottaa, niin Kätkätunturi vieressä on poikkeuksellisen koskematon. Kätkä on säästynyt jopa tuntureille ominaisilta rinteiden uudistushakkuilta.
505 metriä korkea Kätkä täyttää tunturin määritelmän, sillä sen laki on paljas. Tunturille ei tosin ole virallista ja tarkkaa määritelmää, mutta aina ja kaikkialla lopullisen totuuden kertova Wikipedia kuvailee tunturin näin: “Fennoskandiassa sijaitseva puurajan yläpuolelle ulottuva pehmeämuotoinen vuori”. Nähtäväksi jää, kuinka kauan Kätkä on vielä tunturi, sillä puuraja on nousemassa ylemmäs.
Pehmeämuotoinen vuori -määritelmä saa Kätkän kuulostamaan entistäkin houkuttelevammalta. Se on myös hyvin saavutettava, sillä Levin liikenneympyrästä on vain kilometrin matka Kätkän juurelle, mistä lähtee opastettu retkeilyreitti huipulle saakka. Matka alkuunkin on nättiä, joten luontoretkelle pääsee käytännössä kylän keskustasta ihan vain kävellen. Keskustasta Kätkän huipulle tulee viisi kilometriä matkaa.
Toki Kätkälle voi mennä pyörälläkin, sillä onhan pyöräily jotenkin paljon mukavampaa kuin kävely, koska siinä voi istuskella matkaa taittaessaan.
Virallinen maastopyöräreitti kiertää Kätkän ympäri, mutta onneksi jokaisen oikeuksilla (ent. jokamiehen oikeudet) voi ajella muuallakin kuin vain virallisilla reiteillä, jos ei olla kansallispuistossa.
Kätkä ei toivottele vieraita tervetulleeksi erityisen lempeästi, sillä heti alkuun on jyrkkää, kivikkoista ja juurakkoista polkua aina 400 metrin korkeuteen saakka, missä alkaa tasaisempi osuus Kätkän pitkää selkää myöten. Sielläpä on nätti loimottaa pyörälläkin, kun maasto on tasaisempaa, kivet pienempiä ja mahdolliset kanssakulkijat näkyvät jo kaukaa, vaikka vauhti hetkittäin kiihtyisikin.
Mutta alku on tosiaan tylyhkö. Ainakaan minä en lähtisi kampeamaan sähkömaastopyörää ylös, niin jyrkkä alun nousu on. Kevyt luomu on jälleen kerran paras ase.
Paikoitellen tuimasti alaspäin viettävällä polulla on teräviä kiviä ja armotonta juurakkoa, mutta varsinkaan kuivalla kelillä siinä ei ole mitään, mistä niin sanottu tavallinen tallaaja ei askel kerrallaan selviäisi. Tuleepahan vähän seikkailun tuntua. Talvella saattaa tosin töppönen luistaa alta, mutta kukapa sellaista juuri nyt miettisi, sanonpahan vain, kun jäi edelliseltä reissulta mieleen.
Kuten aina, niin lopulta nousu taittuu ja maisemistakin saa jo pienen ensivaikutelman, kun matka jatkuu tasaisempaa osuutta ja rikas puusto harvenee. Vielä on kuitenkin sata metriä kivuttavana, mutta sepä kertyy lähes huomaamatta, kun seinänousut ovat takana päin. Yhteensä neljän kilometrin matkalle huipulle kertyy 300 nousumetriä.
Mutta ei se matka, vaan määränpää! Huipulla näkymät avautuvat esteettä kaikkialle. Levi, Aakenus ja Pallas vaihtelevat näkökentässä ihan vain päätä kääntämällä. Varsinkin niin tutun tuntuinen Levi saa ihan lähietäisyydeltä, mutta harvinaisemmasta katselukulmasta, uusia ulottuvuuksia.
Näkymää on turha hehkuttaa enempää, sillä tiedättehän te: loputtomasti kaikissa vihreän sävyissä aaltoilevaa metsää, välkehtiviä vesistöjä ja taivaanrannassa kumpuilevia pehmeämuotoisia vuoria. Aina uniikki auringonvalo sävyttää joka kerta kaiken uudella, jopa taianomaisella tavalla.
Huipun tuntumassa on myös täydet palvelut: huussi, puuvaja puineen ja laavu, missä voi tulistella. Yhden hengen testiryhmämme kokeili tällä kertaa eväsnäkkäreitä, koska leipä oli loppu. Huomiona on sanottava, että toimii oikein hyvin, mutta pakkaamiseen on syytä kiinnittää enemmän huomiota. Näkkileipä on kuitenkin jatkossakin vain hätäratkaisu, koska kunnon ruisleipä on ainoa oikea eväsleipä.
Huipulta pääsee alas myös eteläpuolelta Kätkän ja Pyhätuntunturin välisen kurun kautta, missä on portaitakin. Myös Immeljärven puolelle laskeutuu polku lähes huipulta, mikä on hyvin lyhyt, eli todella jyrkkä.
Mennään nyt kuitenkin sieltä, mistä on tultukin, sillä kolmen vuoden takaiselta pyöräreissulta jäi joitain käsittelemättömiä asioita.
Talvella lasku oli pyörälläkin sulava, sillä hyvin tampattu polku oli tasainen, kun kivet ja kannot olivat paksun lumipeitteen alla piilossa, joten jonkinlainen korjaava kokemus helpotetuissa olosuhteissa on jo tehty.
Näin kesäkelillä tilanne on kuitenkin toinen. Reitti on ainakin periaatteessa täysin ajettavissa alas saakka, mutta kiperiä tilanteita tulee varmasti. Esimerkiksi maastopyöräenduron SM-osakilpailun erikoiskokeita on ajettu Kätkällä. Jää nähtäväksi ajetaanko tämän kesän Levin osakilpailussa heinäkuun puolivälissä myös Kätkän kivikoissa.
Tällä kertaa talutan suosiolla muutaman pahimman paikan, joten vanteet ja sormet ovat suoria vielä alhaallakin, eikä tuulitakkiakaan tarvitse paikkailla jesarilla.
Ai että, kannatti käydä! Kätkä kutsuu jatkossakin ja minä vastaan siihen myöntävästi.
