Ihmiset 

Esteettömyys on kaikkien etu – “Pari porrasta on minulle kuin muuri”

Esteettömyysasiantuntija Tea Tuohioja auttaa rakentamaan parempaa ja helpompaa maailmaa.

Esteettömyys helpottaa kaikkien elämää. Esteellisyys sen sijaan ainakin hidastaa meitä kaikkia. Kukapa ei olisi töpötellyt portaita alas laskettelumonoissa ja huomannut kuinka elämästä tulikin hetkessä astetta hankalampaa.

Osalle meistä esteetön ympäristö on välttämätön, mutta me kaikki hyödymme siitä. Esimerkiksi tavaroiden kuljettaminen, siivous ja tilojen huolto helpottuvat, kun ei ole kynnyksiä, portaita tai jyrkkiä luiskia.

Tea Tuohioja ajelee Levillä käsipyörällä:

Video: Janne Pussila

Leviläinen Tea Tuohioja käyttää liikkumisen apuvälineenä pyörätuolia maailmassa, mikä on pitkälti suunniteltu jaloin liikkuville, joten hän tietää yhtä ja toista esteettömyydestä.

– Haluan olla itsenäinen ja tehdä samoja juttuja kuin vammattomatkin ihmiset, mutta monesti raja tulee vastaan, jos en pääse sisään tai vessaan. Pari porrasta on minulle kuin muuri, Tuohioja sanoo.

Pyörätuolilla liikkuva Tuohioja kertoo, että ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja valmiita auttamaan, mutta kukapa haluaisi mennä ravintolaan sisäänkannettuna, mikä herättää ihan samalla tavalla huomiota kuin tutumpi manööveri eli ravintolasta uloskantaminen.

– Törmään esteisiin joka päivä, se ei ole ihmeellistä, mutta haluan olla yhdenvertainen toimija tässä yhteiskunnassa. Haluan tulla nähdyksi itsenäni, sillä vammaisuus on sivuseikka, ei päänumero.

Tuohiojan mukaan esteettömyys tiedostetaan ja otetaan koko ajan paremmin huomioon, vaikka matka on vielä pitkä.

– Maailma muuttuu hitaasti paremmaksi.

Tuohioja on itse muuttamassa maailmaa paremmaksi, eli esteettömämmäksi.

IT-alan konsulttiyrityksessä palvelumuotoilua tekevä Tuohioja perusti Estea-nimisen yrityksen, jonka kautta hän tarjoaa asiantuntijuutta muun muassa esteettömyyskartoituksiin ja matkailun kehittämiseen palvelumuotoilun avulla.

Esteettömyys sinällään ei yleensä maksa rakennusvaiheessa esteellistä enempää, sillä kyse on hyvästä suunnittelusta ja suunnitelmien toteuttamisesta. Jälkikäteen korjailut maksavat sen sijaan aina.

– Esteettömyys kannattaisi ottaa paremmin huomioon jo rakentamisvaiheessa, sillä esteettömyysasiat tulevat aina lopulta jossakin muodossa vastaan, Tuohioja muistuttaa.

Esteettömyys ei tarkoita vain esimerkiksi pyörätuolia käyttävien elämän sujuvoittamista, sillä ikääntyvän väestön myötä yhä useampi liikkuu rajoitetummin.

Esteettöttömyys helpottaa tai mahdollistaa myös esimerkiksi lastenvaunujen kanssa kulkevien arkea ja lomaa. Hyvät opasteet ja valaistus ovat kaikkien etu ja ilo.

Matkailukohteissa esteettömyys on myös kilpailuetu, kun yhä useampi rajoitetusti liikkuva hakee lomiltaan esimerkiksi esteettömiä luontoelämyksiä.

Kaksi vuotta Levillä asunut Tuohioja kertoo, että Levillä esteettömyyteen suhtaudutaan rakentavasti, vaikka töitä on yhä tehtävänä.

– Oma arki pyörii helposti, kun olen löytänyt paikat, joihin pääsen helposti, vaikka moneen paikkaan ei ole pyörätuolilla asiaa. Tieto esteettömistä mahdollisuuksista on myös hankalasti löydettävissä. Usein näistä asioista joutuu soittelemaan ja kyselemään, vaikka kuvaukset voisivat olla aika helposti paremmin löydettävissä.

Tuohioja kertoo myös esimerkin nopeasti reagoinnista parempien olosuhteiden luomisessa.

– Parkkipaikalla ei ollut tarpeeksi lunta, että olisin päässyt suoraan autolta hiihtämään kelkallani. Laitoin sunnuntai-iltana rinneyhtiön toimitusjohtajalle viestiä, että voisiko ladun viereen saada esteettömän parkkipaikan. Asia hoidettiin maanantaiaamuna kuntoon. Sen lisäksi, että pääsin hiihtämään, niin siitä tuli hyvä mieli ja nähty olo.

Vammaisuus on ihan tavallinen asia

Kun ihminen liikkuu pyörätuolilla, niin kysymyksiä leijuu väkisinkin ilmassa. Kakistellaan nyt ulos se iso kysymys: mitä tapahtui?

– Se oli elämäni paskin hetki enkä halua puhua siitä julkisesti. Vammaistarina ei ole se ydin, enkä halua, että se vie huomion siitä, että olen ihminen ja asiantuntija, en pelkästään vammainen, Tea Tuohioja sanoo.

Tuohioja korostaa, että vammaisuus ei ole tragedia, mutta esteettömyyden puute tai holhoavat asenteet ovat.

– Toki vammautuminen on aina traagista, sillä siinä joutuu luopumaan isoista asioista ja laittamaan kaiken uusiksi, mutta olemme ihan tavallisia ihmisiä ja haluamme samoja asioita kuin muutkin.

Tuohioja ei halua, että hänen perusarkensa eläminen olisi mitenkään erityisen ihailun kohteena.

– En halua, että minulle hurrataan, jos käyn kaupassa tai käytän koiraa lenkillä. Tykkään toki, jos joku inspiroituu siitä, kun lasken rinteessä tai vedän leukoja.

Tuohioja treenaa parhaillaan crossfitiä tavoitteenaan kansainväliset kisat. Hänen harrastuksiinsa kuuluu myös muun muassa hiihto, laskettelu ja pyöräily, mitkä ovat hienoja ja aika tavanomaisia harrastuksia. Tuohioja tekee asiat kuitenkin eri tavalla kuin suuri massa, sillä hän liikkuu pyörätuolilla. Silti nuo kaikki lajit ovat hänelle mahdollisia. Esimerkiksi laskettelua ja hiihtoa hän harrastaa kelkoilla ja pyöräilyä käsipyörällä.

– Laskettelu on vapauttavaa. Tunturissa tuuli paiskautuu vasten kasvoja ja kerrankin on tilanne, missä en ole hitain, Tuohioja fiilistelee.

Mitenkään erityisen helppoa kelkalla laskettelu ei ole.

– Levillä on soveltavan laskettelun opettaja, minkä lisäksi vertaistuki on tärkeää. Olihan se alku aika rämpimistä ja vähän väliä olin lumihankea syömässä, mutta kyllä se siitä lähti.

Tuohioja muistuttaa, että liikkumisrajoitteiset haluavat samoja kokemuksia kuin muutkin. Hänelle laskettelu on sosiaalinen laji ja hiihto puolestaan omaa aikaa luonnon rauhassa.

Hiihtämiseen hän käyttää kelkkaa, missä sukset ovat alla latu-uran leveydellä. Matka taittuu tasatyöntöä.

Ilmaisia lajeja nämä eivät ole vammattomillekaan, mutta erikoisvälineissä on vielä huomattavasti isommat hintalaput.

Käsipyörä on hyvin virtaviivainen ja painopiste on matalalla, joten varsinkin alamäissä vauhti kiihtyy nopeasti. Kun Tuohioja laskee Utsuvaaralta alas, niin hän ei todellakaan ole hitain siinäkään ympäristössä.