Paikallisuutiset

Rajallinen resurssi

Levin puuterilaskut löytyvät metsän kätköistä – jos löytyvät.

Jussi Tanskanen kuikuilee lumisen kummun päältä tykkylumiseen metsään ja etsii katsellaan, mistä välistä löytyykään se avoimempi laskulinja Levin maailmancup-rinteen viereisessä metsikössä. Telemark-suksilla laskeva Tanskanen ottaa alkuvauhdit ja kurvailee metsikköön. Yöllä satanut tuore lumi on kuivaa ja pölähtelee ilmassa. Ohuen pilviharson takaa paistava aurinko valaisee metsikön hohtavaksi.

Levillä vuosikymmenen asunut Tanskanen vaikuttaa tuntevan kotitunturinsa tarkasti, jos ei aivan yhden puun tarkkuudella. Tanskanen kuitenkin odottelee naapuritunturissa asuvaa toimittajaa siirtymäreitillä ja jatkamme gondolille.

Kuivan ja kylmähkön alkutalven jälkeen olosuhteet rinteiden ulkopuolella laskemiseen kohentuivat muutaman viikon aikana, ja sen huomaa. Aurinkoisena aamuna liikkeellä on runsaasti laskijoita, joita kiinnostaa pehmeämpi lumi. Laskujälkiä ilmestyy ensimmäisenä avoimille paikoille, joten jatkamme offarikierrosta ympäri tunturia.

Vapaalasku hoidettujen rinteiden ulkopuolella on noussut Suomessa etenkin parin viimeisen vuoden aikana entistä suositummaksi. Korona-aikana erityiseen suosioon on noussut omin voimin laskupaikoille nouseminen eli skinnaaminen.

Mielikuvat vapaalaskusta voivat nopeasti viedä ajatukset Alppien massiivisille vuorenrinteille tai Pohjois-Norjan vuorille, mutta vapaalaskuun tutustuminen onnistuu myös Suomessa ja Levillä.

Suomen mittapuulla Lappi on luminen alue. Monin paikoin lunta sataa Tunturi-Lapissa talvisin hieman yli metrin verran. Tunturiympäristössä tuulet voivat kuljettaa ja kerätä lunta hyvinkin paksulti. Kylmään ilmaan sitoutuu kosteutta vähemmän kuin lauhaan ilmamassaan. Tästä syystä Lapin ankarimmatkin lumimyräkät ovat melko kesyjä verrattuna naapurimaa Norjaan, jonne Atlantilta kulkeutuvat matalapaineet tuovat toisinaan äreitä lumimyrskyjä. Talvena 2019–2020 Pohjois-Norjan Tromssassa meteorologien mittauspisteelle satoi talven aikana yhteensä liki kahdeksan metriä lunta. Siitä suuri osa toki suli pois lauhojen lämpöjaksojen aikana.

Kuivasta ilmastosta johtuen Lapissa vapaalaskua harrastavan kannattanee opetella nauttimaan kaikenlaisella lumella laskemisesta. Pehmeä lumi voi olla ajoittain hyvinkin rajallinen resurssi.

Erityisen hyödyllistä lajia kokeilevalle on hissiavusteinen vapaalasku, eli niin sanottu hissioffari. Keskuksissa löytää harvoin koskematonta lunta, mutta muiden laskujälkien seassa laskeminen on hyvää harjoitusta, jonka jälkeen vähemmän lasketut rinteet tuntuvat sitäkin helpommilta laskea.

Hissioffareilla saa nopeasti tuhansien laskumetrien verran toistoja vaihtelevassa lumessa, kun taas omin voimin noustessa päivittäiset laskumetrit jäävät maallikolla helposti noin tuhannen metrin kieppeille.

Hiihtokeskukset ovat alkaneet huomioida harrastajien kiinnostuksen hoidettujen rinteiden ulkopuolella laskemiseen. Levillä vaihtelevan lumen laskemisen opettelemiseen soveltuvat erityisen hyvin vapaalaskualueeksi nimetyt entiset hoidetut rinteet, jotka löytyvät kuutoshissin tuntumasta. Laskutekniikkaa voi hieroa myös rinteitä reunustavien lumiaitojen tuntumassa puurajan yläpuolella tai tuolihissilinjojen alla. Tuolloin omalla laskemisella on usein myös yleisöä.

Suurin osa Levin parhaista laskupaikoista löytyy puurajan alapuolelta metsiköistä, missä laskuvälineen olisi jo syytä olla kohtalaisen hyvin hallussa. Myös riskejä on syytä osata arvioida, vaikka Levillä on lumivyörymaastoa vain vähän. Metsälaskussa puuhun törmääminen on hyvinkin mahdollista. Heikompina lumitalvina metsiköissä voi vielä sydäntalvenakin vaania erilaisia tuulenkaatoja ja muita oksia.

Kittilässä kasvanut Jani Johansén alkoi laskea rinteiden ulkopuolella 1980–90-lukujen vaihteessa. Tuolloin metsäreittien laskeminen ja hyppyreiden rakenteleminen oli kiellettyä.

– Hissilippuun laitettiin varoitukseksi reikiä, Johansén muistelee.

Kun offarilaskemiseen suhtauduttiin suopeammin, Johansén oli mukana raivaamassa eturinteiden lähelle sammalpohjaiseen rinteeseen offarialuetta.

Myös Johansén on pitkään laskenut telemark-suksilla, joissa kantapää on laskiessa vapaana. Telemark-välineisiin Johansén vaihtoi, koska ennen gondolihissiä ja maailmancup-rinteen rakentamista alueen metsälaskuilta palaaminen oli työlästä.

Nykyään Levillä on kehitetty erillisiä nousureittejä omin voimin tunturissa liikkuville, vaikka hisseiltä pääsee laskemaan lähes joka paikkaan. Erillisten reittien tarkoitus on pitää nousijat ja laskijat eri paikoissa.

– Metsälaskua Levillä oppi kyllä hyvin, etenkin sitten kun offarilaskeminen vapautui. Laskukavereitakin löytyi tuolloin Leviltä hyvin, nykyisin Rovaniemellä asuva Johansén pohtii.

Parin tunnin jälkeen olemme päätyneet koillisrinteille ja nousemme kuutoshissillä, kun Tanskanen muistaa aukon ihan hissilinjan vieressä. Hyppäämme pois ankkurista ja nautimme taas lyhyestä pätkästä oivallisen syvää lunta, jota kukaan muu ei vielä tänään ole huomannut laskea. Myöhemmin Tanskanen arvioi mäkipäivän olleen viiden parhaimman Levi-päivänsä joukossa.

Telemark-hiihtäjä Jani Johansénin suosikkioffarialueet Levillä

1. Viitos- ja kuutoshissien alue. Alueelta löytyy laskettavaa sekä puurajan yläpuolelta että metsästä. Alueella on myös lumivyörymaastoa lähellä rinnettä, joten kysy lumiturvallisuudesta ski patrolilta tai mene opastetulle retkelle. – Lähellä rinnettä on yksi kohta, joka keräsi ainakin ennen usein lumilippaa. Olin kerran yksin liikkeellä ja jäin vyöryn alle. Sieraimet jäivät pinnalle ja sain keploteltua itseni vapaaksi, sanoo Johansén.

2. Tuikuntien metsä. Laske rinneravintola Horizontille johtavaa tien laitaa Tuikuntielle ja mene sen yli. Laske avaraa metsää takaisin Tuikuntielle, jonka laitaa pitkin pääset takaisin hisseille. – Tämä on hyvä alkutalven paikka, koska rakkakiveä ei juuri ole.

3. Gondolihissin metsät. Johansén laski nykyisen maailmancup-rinteen metsissä jo ennen gondolihissiä ja rinnettä, mutta laskettavaa on yhä hyvin jäljellä, vaikka rakentaminen on vienyt osan metsistä. – Täällä on hyvä viettävä profiili.