 Laulaja Irwin Goodman (1942-91) oli persoonallinen ilmiö suomalaisessa musiikkimaailmassa, joka ei jättänyt ketään aikalaistaan kylmäksi. Eikä jätä vieläkään, sillä Goodmanin musiikki löytää jokaisesta suomalaisesta yhteiskunnasta kuulijansa, sanoma säilyy, vaikka alkuperäisesittäjä ja tekijä on kuollut. Se kosketti silloin ja koskettaa taas uudestaan nyt. Irwinin sävelet kaikuivat myös helmikuussa Ravintola Ellissä Könkäällä Ari G. Lahden valloittaessa estradin.
Irwin Goodman, omalta siviilinimeltään Antti Hammarberg, syntyi Hämeenlinnassa 1942, ja aloitti musiikillisen uransa vuonna 1965 ponkaisten kerralla kansan suosioon. Silloin nimittäin Irwin ja pitkäaikainen ystävänsä Vexi Salmi, taiteilijanimeltään Emil Retee, julkaisivat yhteistuotantona olevat hitit En kerro kuinka jouduin naimisiin ja Työmiehen lauantai. Seuraavana vuonna tuli markkinoille Ei tippa tapa.
Valkeakoskelainen vuonna 1960 syntynyt Ari G. Lahti muistelee silloin 5-vuotiaana naperona jo syttyneensä Irwinin musiikkiin ja muistaa ensimmäiset biisit hyvin radiosta:
- Suomalainen maailma muuttui silloin selkeästi ja Irwinin esittämä musiikki oli jotain aivan uutta, sitä kuuntelivat kaikki. Suomalainen protestilaulu oli syntynyt ja kansa syttyi. Irwinin ja Vexin myöhempi tuotanto otti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, laulettiin Ryysyrannasta ja Lievestuoreen Liisasta.
Irwin joi ja lauloi ja teki taas paluun
Irwin Goodman teki urallaan neljä come backia ensiesiintymisensä jälkeen. Vuonna 1970 paluu tapahtui Syksyn sävelen voiton ja kappaleen St. Pauli ja Reeperbahn myötä. Iskelmällinen linja oli vahvistunut ja syntyivät myös kappaleet Poing poing poing, Si Si, Viuhahdus ja Las Palmas.
Alkoholi oli Irwinin kuvioissa rankasti mukana koko taiteilijaelämän ajan, mutta joka tapauksessa 1975 hän yritti täysraitistumista ja teki samalla taas paluun tähtien joukkoon Haistakaa paska koko valtiovalta -kappaleella, 1970-luvun lopulla syntyivät myös biisit Häirikkö sekä yhä edelleen usein sävelradioissa soiva Tyttö tuli.
Kolmannen kerran Irwin nousi vuonna 1984 Härmäläisen perusjuntin myötä.
Silloisessa nousussa olivat mukana ja tukemassa myös Ari Lahti ja Irwinin "muut pojat":
- Olin innostunut Irwinistä ja soitin kitaraa. Perustimme vuonna 1981 yhtyeen nimeltä Irwinin lapset. Olimme keikalla Valkeakosken Kaupunginhotellissa ja saimme sovittua sinne tapaamisen itse maestron eli Irwinin kanssa, joka siihen aikaan vietti keikkapuolella hiljaiseloa. Irwinin lapset -yhtye innosti Irwiniä taas rokkaamaan ja lopulta Irwin valitsi meistä hajun perusteella kolme tyyppiä omaksi orkesterikseen.
1988 oli varsinaisen neljännen nousun aika, jolloin Irwin esitti suurimman hittinsä Rentun ruusun. Vuonna 1991 taiteilija Irwin Goodman heitti hyvästit maallisille keikoille ja menehtyi melkeinpä saappaat jalassa esiintymismatkalla Moskovassa, tavalla kuitenkin, joka oli hänelle ainoa oikea.
Irwinin tarina kuitenkin jatkuu, vuonna 2001 esitettiin Timo Koivusalon ohjaama sinä vuonna katsotuin kotimainen elokuva Rentun ruusu, näköistarina Goodmanin elämästä.
Irwinismi elää
Tänä päivänä Irwinin elämäntyötä ja perinnettä, irwinismiä, musiikki- ja elämäntapaliikettä jatkavat Irwin Goodman-instituutti ja vuonna 2004 perustettu Irwin-klubi Irwin Goodman ry. Klubin jäsenjulkaisu, G-lehti ilmestyy neljästi vuodessa. Harrastajilla on myös oma ajanlaskutapa eli irwinvuosi alkaa aina 15. tammikuuta, sillä 14. tammikuuta päättyi Irwinin elämä.
- Kyllähän irwinismi syntyi jo silloin, kun Irwin alkoi esittää folk- ja protestilauluja Suomessa, Suomesta ja suomeksi. Meillä oli kerrankin jotain täysin omaa kansan riveistä kertovaa musiikkia. Irwin loi tietä muun muassa Juicelle ja Mikko Alatalolle. Mikko oli Irwinin ystäviä ja paikkasi muun muassa sitten Irwinin kuoleman jälkeen muutamia Irwinille buukattuja keikkoja, kertoo Ari G. Lahti.
- Mikko Alatalo on nyt mukana myös tekeillä olevassa laajassa Irwin-dokumentissa, jota teemme Warner Musicille, dokumentti valmistuu ensi vuonna. Ja materiaalia on kolmen tunnin kuvaan.
Ari Lahti toimii kuvaajana ja aineiston kerääjänä tekeillä olevassa dokumenttiprojektissa.
Muusikosta kuvaajaksi
- Lopetin oman keikkamuusikon elämäni 27-vuotiaana, kun olin riittävästi nähnyt läheltä, minne ainainen juhla voi ihmisen viedä, kuten Irwinillekin sitten kävi. Irwinin elämä oli paradoksaalista: hän ei kehdannut sanoa ei vieraitten tarjoamille juomille, oli oltava julkisuudessa, mutta toisaalta halu olla rauhassa. Herkkä taiteilija ei liioin tullut toimeen verottajan kanssa ja omaisuus meni, kun hän ei halunnut hoitaa veroasioitaan.
Ari Lahti tekee nykyisin omaa päätyötään vuonna 1950 perustetussa perheyrityksessä, valokuvaus- ja kehysliikkeessä Valkeakoskella, jossa studiokuvausten ohella tehdään myös video- ja filmikuvauksia. Mutta näitä Irwinin musiikillisia perillisiä, Goodmanin lapsia kun on, niin välillä Ari G. (eli Goodman) Lahti tarttuu kitaraansa, polkaisee auton käyntiin ja lähtee trubaduurikeikalle. Ohjelmistossa on Irwinin biisejä, kavalkadia kautta aikojen ja nykykuulijat syttyvät taas.
- Lapissa olen ennenkin liikkunut, mutta tänne minut houkutteli Erkki Paasirova, jonka kanssa on asuttu Valkeakoskella kymmenkunta vuotta rajanaapureina. Kun tien tänne opin, tulen vastakin, sillä Ravintola Ellin akustiikka on todella hyvä ja täällä on mukava laulaa. Täälläkin tulee vielä muuten vastaan ihmisiä, jotka muistavat tavanneensa Irwinin Lapin keikoilla, muun muassa Kittilän työväentalolla.
Ari G. Lahdella on tekeillä tänä keväänä uusi levy, jolla on ihan uutta Vexi Salmen tuotantoa, mutta siis sitä Irwinin tyyppistä musiikkia. Biisi Sitä samaa - lamaa ja lamaa, kertoo tämän päivän suomalaisesta yhteiskunnasta, jossa kurssitetaan ja annetaan potkuja, kappale sopisi vaikkapa Kemijärven massaliikkeeen tunnariksi.
Joka tapauksessa tulevan ruskan aikaan saadaan Könkäällä kuulla lisää Ari G. Lahden musiikkia. Sitä ennen Ravintola Ellin salissa soittavat monet muut musikantit, sillä trubaduurien estradiksi Elli on aivan mainio ja viihtyisä paikka.
|